Tunnelma katossa Tornien taistossa

Lauantaina osallistuin ensimmäistä kertaa Tornien taistoon Vammalan Keskistenjärvellä. Joukkueemme muut jäsenet olivat Eetu Myllymäki, Kirsi Nisula, Kimmo Pihlava ja Petri Seppälä.

Kisa alkoi aamuviideltä, ja lintuja lauloi joka puolella. Muut kuulivat koko ajan uusia lajeja, ”Rautiaisen säe tuolla”, ”Kuulitteko, metsäkirvinen!”, ”Eikös ollutkin mustapääkerttu?”, ”Olisko voinu olla pajusirkku?” Tunsin itseni vähän hölmöksi, kun en osannut poimia juuri muuta kuin peipon ja punarinnan. Äänet kun eivät ole aivan vahvinta alaani. Mutta siitä pidän lintuharrastuksessa, että aina oppii jotain uutta. Esimerkiksi tänä keväänä olen kuunnellut punarintojen ja punakylkirastaiden laulua, ja uskoisin tunnistavani ne nyt.

Muutaman ensimmäisen tunnin aikana lajeja saatiin kasaan eniten, päivää kohden tuli sitten vähän hiljaisempaa. Mukavia havaintoja olivat muun muassa luhtakana, muuttava pikkukuovi, ruokokerttunen ja neljän merimetson parvi. Oli myös hauska seurata telkkäkoirasta, joka antoi koirasuivelolle monet kerrat kovaa kyytiä. Viimeiseksi lajiksi jäi yläilmoissa kaarrellut hiirihaukka. Ihan hauska kokemus tämä tornikisa, voisin vaikka osallistua taas ensi vuonna. Ja kun puhuin oppimisesta, niin noin kuuden tunnin ajan taivaanvuohen kitkutusta kuunneltuani luulisin tunnistavani sen tästä lähtien.

Sunnuntaina kävin Jukan kanssa Urjalan Kortejärvellä bongaamassa jalohaikaran. Se oli erikoinen ilmestys ja hauskaa vaihtelua, kun on tottunut harmaahaikaroihin. Kaksi sääkseä kalastelivat järvellä, pajulinnun ja pajusirkun laulua kuuli tornin lähistöltä, ja ruovikossa laulanut rytikerttunen tuli vuodariksi.

Tampereen Halimasjärvellä yritimme etsiä idänuunilintua, mutta sen laulua emme kuulleet. Kaakkuri lepäili järvellä, ja puunrunkojen päällä pyrstöään keikutteli veikeä peukaloinen. Sikosuolta haimme mustapääkerttua. Sitä ei kuulunut, mutta paljon muuta kylläkin, kuten pikkutikka, kaksi sirittäjää, laulurastaita ja punakylkiä. Oli ihanaa kävellä vihreässä lehdossa, tuli ihan kesä mieleen. Aloin jo odottaa kesän yölaulajaretkiä, jotka ovat  todella mahtavia reissuja. Onneksi ei ole enää pitkä aika siihen, kun satakielet, kerttuset, sirkkalinnut ja muut yölaulajat palaavat Suomeen, ja niiden konsertteja pääsee taas kuulemaan.

Meri