Pitkillä jaloilla järki käteen

Eilen iltapäivällä olin kotona ja puoli neljän aikaan kännykkääni tuli viesti. Siinä luki, että pitkäjalka Vammalassa Stormin altailla. Pitkäjalka, sellaisia ei ihan joka päivä nähdä! Lintu olisi erittäin kiinnostava, mutta tieto tuli hiukan huonoon aikaan. Yhdeksältä minun nimittäin pitäisi olla Kangasalla partiokilpailujen rastipäällikkökokouksessa, koska lippukuntani järjestää viikonloppuna kansalliset partiokisat. Lisäksi en ollut syönyt mitään koululounaan jälkeen, ja kotona ruoka oli melkein valmista. Diabeetikkojen tulisi syödä säännöllisesti, mutta se pitkäjalka…

Sanoin äidilleni, että tällainen lintu olisi Vammalassa, ja se on todella harvinainen. Äiti vastasi, että jaahas. Jatkoin vielä, että itseäni kiinnostaisi pitkäjalka erittäin paljon, ja kysyin, mitähän minun pitäisi tehdä. ”Ottaa järki käteen.”

Äitini ehkä tarkoitti järjellä sitä, että istuisin ruokapöytään, ja jättäisin pitkäjalan unholaan. Siihen en olisi kuitenkaan kyennyt, joten soitin Jukalle. Hän sanoi olevansa jo matkalla, ja kyseli missä olin. Vastasin olevani kotona, ja sovimme, että Jukka tulee noin viiden minuutin päästä hakemaan minut.

Ei muuta kuin pari karjalanpiirakkaa ja hedelmää reppuun, kiikarit kaulaan ja takki päälle. Vanhemmat katselivat touhuani hieman kummissaan, jopa vähän ärtyneinä. Äiti vannotti, että minun täytyisi heti paikalla sitten syödä eväitä, kun en kerran kerkiäisi aterioimaan ennen lähtöä. Jukalla meni ruuhkassa kuitenkin sen verran, että ehdin muutaman suupalan haukata oikeata ruokaa.

Pääsimme hyvin Stormiin, ja pitkäjalkakin oli hienosti paikalla. Aluksi lintu vain lepäili, eikä liikkunut ollenkaan. Vähän ajan kuluttua se alkoi ojennella koipiaan, ja ne olivat ruumiiseen nähden kyllä todella pitkät. Linnun nimi ei siis ole aivan tuulesta temmattu. Pitkäjalka oli meille molemmille elis, ja se oli mielenkiintoisen näköinen mustavalkoisen höyhenpukunsa ja punertavien kinttujensa kanssa.