Päivän retkipinnat – Juupajoki ja Ruovesi – 94
Useimmilla kokopäivän retkillä pidän kirjaa kaikista lintulajeista, jotka kuulen tai näen. Eilen 22.5. lähdin liikkeelle vasta klo 8, johon mennessä olin ”hoitanut” Juupajoelta muistioon jo kotipihan lajit mm. peukaloinen, punarinta, kirjosieppo, 4 rastaslajia jne. Viereisen Kuivajärven tsekkaamisen jälkeen ajoin Susimäen ls. alueelle, joka on Ruoveden puolella. Sieltä on mahdollisuus lisätä lajimäärää metsälajeilla. Paikalla on tavattu aikaisempina vuosina mm. pikkusieppo ja idänuunilintu, mutta vielä ne eivät olleet saapuneet. Töyhtötiainen, hippiäinen, puukiipijä, palokärki, käpytikka, närhi, korppi, vihervarpunen, järripeippo ja käki ainakin listautuivat sieltä.
Siikakangas soramonttuineen on mielenkiintoinen paikka ja sieltä saa lähes päivittäin mm. leppälinnun ja kangaskiurun. Nytkin kangaskiuru lensi heti autosta noustuani ylitse äännellen ja laskeutui paikalle, josta se on laulanut pitempään. Jäminkipohja peltoaukeineen ja vesistöineen on tuottavin pinnarasti. Vielä viime päivinä Taipaleenaukealta on löytynyt tavallisten lajien lisäksi mm. kapustarinta ja pikkukuovi. Nyt ei näkynyt meriharakoita, jotka piileksivät jossain Jäminginselän rannan tuntumassa ilmeisesti pesimäaikeissa. Kiuru, kottarainen sekä keltavästäräkki löytyvät pesimälajeina helposti ja tuulihaukka avittaa väliin lentämällä yli peltoaukean. Parina päivänä on aukean pohjoispäässä laulanut Ruoveden ainoa tiedossa oleva peltosirkku, jonka sulosointuinen ääni on mannaa korvalle.
Jäminginselkä, varsinkin Pärjanojansuu on keskeinen vesi- ja rantalajeihin liittyvä tarkkailupaikka. Nyt kun vedenpinta on ollut korkealla lajivalikoima on ollut niukka. Isokoskelo, telkkä, kuikka, haapana, valkoviklo ja liro ovat jokapäiväisiä ja tietenkin myös alueella luppoilevat laulujoutsenet, joita laskin yhteensä yli 200. Jäminginselän vehreät rantalehdot ovat laululintujen suosimia ja siellä lauloivat pensas-, mustapää- ja lehtokerttu, jotka ovat viime päivien uusimpia saapujia.
Poikkeaminen Ruhalaan on välttämätöntä, koska siellä on mustaleppälintu aloittanut pesinnän ja nytkin koiras lauleskeli katolla ja naaraskin näyttäytyi. Ruhalassa on myös Pöytäniementien ja Vilppulantien välissä peltoaukea, joka on varmin paikka löytää keräkurmitsa. Nyt niitä ei näkynyt, mutta parina edellispäivänä paikalla levähti ja ruokaili 10 ja 4 keräkurmitsan parvet. Pikkukuovi sentään isokaimansa kanssa löytyi pellolta, jossa juoksenteli myös useita kivi- ja pensastaskuja.
Kautunvuolle, Pöytäselkä, Kotvionniemi ja muut keskustan alueet mm. koulunranta, Runegerginlähde ja Pappilanlahti olivat seuraavat kohteet. Pöytäselkä on satavarma kaakkuripaikka, jonne ympäristön pesivät linnut tulevat kaakattaen ruokailemaan ja vilvoittelemaan. Myös lokkilajit hoituvat sieltä, ellei niitä sitä ennen ole löytynyt pelloilta. Kotvionniemi on hyvä muutontarkkailupaikka, vaikka asutusrakentaminen on heikentänyt näkymäalueita vesistöön. Sieltä näkee paikoittain vesistöalueen hyvin ja rannoilta voi löytää myös kahlaajia satunnaisesti. Pikkutylli pesii siellä, mutta en lähtenyt sitä komppaamaan. Koulunrannassa lauloi satakieli ja useilla retkillä sieltä tapaa pikkutikan. Pappilanlahdelta löysin vuoden ensimmäisen harmaasiepon ja sitä katsellessa alkoi kuulua pyrstötiaisen varoittelua. Pian lintu ilmestyikin tienvarteen ja lensi sen toisella puolen olevan mökin alueelle. Vielä oli poikettava Ruojärvellä, jossa lauloi useita ruokokerttusia sekä Risujärvellä, jonka pelloilta löytyi kulorastas ja ilmassa soidinsi metsäviklo. Itse Risujärvi on umpeenkasvanut, avointa vesialuetta on vähän ja pesivät vesiäiset ovat vaikeasti löydettävissä. Kun em. Ruoveden paikat oli koluttu, niin pinnalistalle oli kertynyt vähän yli 80 lajia.
Iltapäivällä kävin vielä Juupajoen paikkoja läpi ajamalla ensin Musturinsuon ja Sauvasuon metsätaipaleen kautta Korkeakoskelle ja Salokuntaan. Tuohon aikaan useimmat kohdelajit ovat vaikeasti tavoitettavissa, joten puutelistalle tuli mm. pohjan- ja harmaapäätikka, pohjansirkku ja kuukkeli. Kanalinnuista sentään pyy ja teeri lennähtivät auton edessä, mutta tällä kertaa metsoa ei näkynyt. Myös Korkeakosken kesykyyhkyt pysyivät piilossa. Salokunnassa Lutunjärven pohjoispää tarjosi vakiolajistoaan: nokikana, tavi, haapana, tukka- ja punasotka, silkkiuikku sekä taivaanvuohi. Sensijaan paikalla pesivät heinätavi ja lapasorsa eivät näkyneet pitkän ruohikon seasta. Törmäpääsky löytyi järven yllä kiertelevästä pääskyparvesta. Pikkulokkeja pörräsi yli sadan linnun parvi hyönteisjahdissa selällä, joukossa joitain kymmeniä kalatiiroja. Uusia lajeja ei enää ilmaantunut yrityksistä huolimatta, joten kun illalla lensi vielä lehtokurppa piiskuttaen ja kurnuttaen, oli koko päivän lajisaldo jo 94. Tänä keväänä se on suurin lukema näiden kahden kunnan alueelta. Jotta pääsisi yli sadan täytyisi lähteä joko aamulla aikaisemmin liikkeelle tai poiketa vaikkapa Orivedellä tai Virroilla.
Aarne