Oriveden yölaulajia

Aloitin viime yönä (29.5-30.5) yölaulajaretkeilyn Oriveden läntisissä ja eteläisissä osissa. Retkiseuranani oli belgialainen Benny Cottele. Benny ehti lähteä mukaan yöretkelle, koska hänen koneensa lähtee vasta tänään iltapäivällä Pirkkalasta kohti kotimaisemia. Ilta oli lämmin, ja tuulikin vaimeni mukavasti. Aamuyöstä koleus alkoi kuitenkin vaivata – eniten Bennyä. Benny kuunteli sisukkaasti suomalaisen alkukesän ääniä, mutta hänen olemuksestaan näki, että yöllinen kylmyyskin teki tehtävänsä. Itselläni ei ollut suuria vaikeuksia, koska olen turtunut kesäisen yön koleudessa jo riittävän useasti.

 

Benny kertoi, että Belgiassa ei tehdä juurikaan yöretkiä suomalaiseen tapaan. Yöt ovat siellä pimeitä, ja linnut eivät laula. Tällainen suomalainen valoisa kesäyö on varmaankin jonkinlainen ihmeellisyys Bennylle.

 

Aloitimme retkemme Siitaman suunnalta. Arvelinkin jo etukäteen, että tuolta suunnalta ei lajipussi taida kovin täyttyä. Kuulimme pari käkeä ja kaulushaikaran. Lehtokurppia soidinteli siellä sun täällä. Muutoin vain rastaita, punarintoja, töyhtöhyyppiä ja kuoveja oli äänessä.

 

Suomaseman suunnalla kuulimme parikin kaulushaikaraa. Toinen puhalteli jostakin Kangasalan Vesijärven suunnalta kaukaa lännestä. Suomaseman Naurissaaren tuntumassa puolestaan ”pulloili” tutulla reviirillä toinen haikara. Edelleenkin yölaulajien määrä antoi toivomisen varaa. Rajalahden yllä soidinteli kaksi taivaanvuohta.

 

Koivuniemessä Vaarinjärven rannoilta löysimme satakielen. Leppälintukin esitteli säkeitään yöllisessä hämäryydessä. Ruokokerttusia oli äänessä kaikkialla sopivissa paikoissa.

 

Pappilanlahden pensaikossa surisi pensassirkkalintu. Kauempaa Hiedan suunnalta kuului satakielen säkeitä. Asemalla oli menossa junanvaunujen lastaus, joten yölaulajien kuunteleminen ei ollut aivan yksinkertaista. Kuitenkin erotimme kivitaskun laulavan jossakin ratojen välisellä alueella. Pappilanlahden pensaikot ja luhta on aina syytä tarkistaa, koska yölaulajat suosivat aluetta.

 

Tähtiniemen alue, jossa sijaitsee vanhainkoti ja vedenpuhdistamo, on hyvää pensaikkoaluetta. Siellä kuulimme kaksi eri satakieltä. Lisäksi erotin kaukaa viitakerttusen maltillisen puhtaat luritukset sekä luhtahuitin piiskansivallukset jostakin Oriselän W-rannalta.

 

Ajelimme Parpolaan ja Sukkavartaan peltojen tuntumaan. Oripohjanjärvellä lauleskeli kaksi satakieltä ja Sukkavartaalla yksi. Kuulimme jälleen myös kivitaskun laulun. Onkohan kivitasku hieman yleistymässä Oriveden seudulla? Sukkavartaan peltojen kohdalla erotin hetken päästä lähellä laulavan satakielen takaa nopeaa matkimista pensaikosta. Kyllä – siellähän lauloi luhtakerttunen kesäisellä riemulla koleahkossa yössä. Ei, kyllä niitä oli kaksi luhtakerttusta! Satakieli veteli ensi viulua voimakkaasti, ja tähän satakielen viritelmään luhtakerttusten äänet olivat aivan kadota. Samassa pensaikossa lauleskeli viime kesänäkin luhtakerttunen.

 

Siukosaaresta löytyy usein mielenkiintoisia yölajeja. Tällä kertaa Siukosaaren ja Nihuanjärven ympäristön pensaikot olivat vallanneet satakielet. Laskimme niitä kaikkiaan viisi pieneltä alueelta. Tämän jälkeen tarkastimme Onnistaipaleen, jossa on usein ollut viitakerttuskeskittymä. Mutta nyt siellä oli yllättävän vaisua. Löytyi vain yksi satakieli pensaikosta. Ei edes matala Myllyjärvi paljastanut luhtakanaa tai luhtahuittia. Hörtsänän arboretumin tuntumasta on kaadettu komeita isoja lehtipuita. Alue näyttää nyt jotensakin ”kärsineeltä”. Lehtipuukuja on vain muisto.

 

Suuntasimme sitten Hirsilään ja Voitilaan. Hirsilässä lauleskeli satakieli tutulla paikalla. Hetken jo luulimme, että viitasirkkalintu lauloi lyhyesti pari kertaa lähellä radanvarsipensaikossa. Mutta sitten lyhyen ”helinän” perään tuli aina tsii. Laulaja olikin keltasirkku, jonka laulun alku oli jännän viitasirkkalintumainen. Voitilasta kuuntelimme jo Siukosaaresta kuulemiamme satakieliä. Yksi uusi satakieli oli vielä äänessä lähellä Holmaa Jyväskylän tien tuntumassa.

 

Lyytikkälästä ei yölaulajia ollut äänessä. Laahuksessa tuntuu pesintää yrittävän monikymmenpäinen pikkulokkiyhdyskunta. Vehkalahden pelloilla esitteli laulutaitojaan niittykirvinen. Päätimme kuuntelun klo 3.45 Yliskylän pellonlaitaan. Sinne kuulimme kolme käkeä samanaikaisesti.

 

Bennykin pääsi levolle viluisen yön käännyttyä jo aamuun. Olin itsekin melkoisen väsynyt, koska olimme käyneet päivällä Bennyn kanssa Porissa. Siellä näimme mm. jänkäsirriäisiä, niittysuohaukan, piekanan ja monia muita petoja. Räyskästä ja pikkusieposta Benny oli etenkin riemuissaan. Lisäksi Yyterin lietteille kävellessämme kohtasimme isokäpylintuparven. Näin Bennykin pääsee palaamaan kotiin Belgiaan repussaan uusia kokemuksia ja uusia Suomessa havaittuja lajeja.

 

Tämän Orivedelle suuntautuneen yölaulaja-avauksen saldo näyttää seuraavalta:

 

Kaulushaikara 3Ä

satakieli 14Ä

viitakerttunen 2Ä

luhtakerttunen 2Ä

luhtahuitti 1Ä

pensassirkkalintu 1Ä

käki 8Ä

kivitasku 2Ä

leppälintu 2Ä

Ja sitten vain kuuntelemaan kesäyöhön!

 

Jukka T.