Meriharakka pesii Ruoveden Jäminkipohjassa!
Tänä keväänä olen seurannut Ruoveden Jäminkipohjaan keväällä ilmaantuneiden kahden meriharakan vaiheita tiiviisti. Ensihavainto kahdesta linnusta oli 16.5., jolloin Taipaleenaukealla olevan Auvisentien päässä rantaan laskeutuvan peltoalueen mullokselta lennähti rantaan kaksi äänekästä lintua yhtä aikaa. Siihen saakka oli huhtikuun 29. päivä ilmaantunut meriharakka nähty yksinään joko Taipaleenaukean peltoalueilla tai sitten Jäminginselän Pärjanojansuulla, jota myös peltoalue reunustaa.
Sen jälkeen olen ajoittain käynyt paikalla tarkkailemassa, josko pesintää tapahtuisi. Itse ranta-alue on hankalasti nähtävää eikä pesän etsimiseen ole ollut mitään intressiä. Kesäkuun aikana Auvisentieltä saattoi useaan otteeseen nähdä pellolla ruokailevan pariskunnan, joka vielä matalassa rypsikasvustossa erottui hyvin paikalla viihtyneiden noin sadan töyhtöhyypän ja muutaman kymmenen kala-, nauru- harmaa- tai selkälokin kanssa.
Heinäkuun kolmas päivä illalla pysähdyin taas paikalle, jossa meriharakat viihtyivät. Edessä oli normaalitilanne, jolloin kaikki lähellä olevat hyypät säikähtivät tielle pysähtymistä ja lennähtivät vähän kauemmaksi lähelle pellon taitekohtaa, mistä se laskee rantaan. Etsin kaukoputkella meriharakoita ja löytyihän yksi vanha lintu vihreiden lehtien seasta ja hetken päästä vierestä löytyi toinenkin. Molemmat lähtivät kipittämään samaan suuntaan ja kummallakin kiemurteli kastemato nokassaan. Vaikutti lupaavalta!
Pysähdyttyään molemmat näyttivät laskevan madon nokastaan ja hetken päästä lehdyköitten seasta tuli näkyviin meriharakan maastopesäpoikanen! Onnistunut pesintä oli totta ja pienet tuuletukset olivat paikallaan! Kellervänharmaanruskeahkon poikasen päälaella, selässä ja silmän takana näkyi mustaa juovitusta. Rinnassa oli selvä raja ja alapuoli oli valkoinen. Nokka ei ollut mikään porkkana, vaan lyhyehkö. Emot kävelivät väliin parinkymmenen metrin päähän ja kipittivät sieltä mato nokassaan poikasen luo. Tämä toistui muutaman kerran.
Sää oli komea ja aurinko paistoi eivätkä aiempia käyntejä häirinneet sadekuurot vaivanneet. Läheisen metsikköön lensi tuulihaukka ja sieltä alkoi kuulua kovaa poikasten kerjuuääntä. Väliin laskin hyyppien määrää, mutta se oli vaikeaa, kun osa niistä uppoutui kasvuston sekaan. Tärkein asia oli kuitenkin varmistettu. Tsekkasin vielä kerran matoja kantavia emoja ja huomasin nyt toisenkin poikasen ilmaantuvan piilostaan samanaikaisesti näkyville. Siis ainakin kaksi poikasta! Useampaa nuorta poikaslintua en enää nähnyt.
Kävin paikalla myös 4.7. illalla. Päivä oli ollut helteinen ja maaperä kuiva. Pellolla oli hyyppien lisäksi ainakin 15 vanhaa sepelkyyhkyä, joista näkyi ajoittain vain päät. Tuulihaukan poikaset kerjäsivät lähimetsässä. Vanhat meriharakat löytyivät helposti. Nyt ne taapersivat pitkiä toveja ennenkuin löysivät madon poikasille, joita nytkin havaitsin kaksi yhä kasvavan viherkasvuston seasta.
Edelleen vierailin paikalla illalla 5.7. Paikalle tullessani lensi rypsipellosta metsään noin 80 sepelkyyhkyn parvi. Rypsikasvusto oli sen verran rehevää, että en onnistunut näkemään meriharakan poikasia. Vanhat linnut sensijaan olivat paikalla ja vieläpä hyvin äänekkäinä. Ne lensivät huudellen väliin näkymättömiin kumpareen taakse ja jopa metsän yli ranta-alueelle saakka. Poistuessani lähimetsään lensi yöpymään noin 150 mekkaloivan naakan parvi.
Illalla 6.7. katselin Pärjanojansuulta kaukoputkella kahta vanhaa meriharakkaa, jotka olivat kivellä sukimassa, mutta lähtivät pian lentoon ja nousivat metsän yli Taipaleenaukean puolelle. Kiersin sinne ja kuulin joitain kimeitä varoitusääniä, mutta lintuja ei enää näkynyt. Rypsikasvusto oli jo sakeaa ja varsiin alkoi ilmestyä kellertävää kukintoa. Nyt meriharakat olivat pellolla kumpareen takana lähellä metsän rajaa, jota ei näe tielle. Siellä on ilmeisesti vähän kosteampaa ja ravintoa siten helpommin saatavilla poikasille.
Ehkä sitten kun poikaset lentävät varmistuu, onko vielä useampia nuoria meriharakoita tämän onnistuneen pesinnän tuloksena.
Aarne