Tervapääskyn pelastusoperaatio

Olin kävelemässä pihassa, kun näin uusien naapuriemme katselevan alas nurmikolle. Menin lähemmäksi, ja maassa räpiköi tervapääsky. Sen toiseen siipeen oli takertunut jotakin, eikä se pystynyt lentämään. Päätimme kiivetä kerrostalomme vintin kautta katolle, jos lintu lähtisi sieltä lentoon.

Katolle päästyämme tutkimme siipeä tarkemmin. Sen ympärille oli kiertynyt naru, eikä pääsky kyennyt avaamaan toista siipeään. Leikkasimme varovasti narun poikki. Aluksi lintu ei oikein tahtonut nousta siivilleen, mutta lopulta se sujahti taivaalle kaverinsa kanssa kirskumaan.

Tervapääsky oli mahtavan näköinen läheltä katsottuna. Sillä oli suuret ja kauniit silmät, sekä pikkuinen nokka. Höyhenetkin olivat upean kiiltävät. Lintua ihaillessani ajattelin, että joskus olisi hienoa päästä rengastajaksi, silloin varmasti oppisi siivekkäistä paljon enemmän. Ja kuka tietää, jos kymmenen vuoden kuluttua vaikka kuljen rengastamassa lintuja.   

Meri