Retkeilyä Vammalasta Utajärvelle

Viikonloppu kului kokonaan linturetkeillessä niin lähellä kuin vähän kauempanakin.

Lauantaina olin retkellä Metsälän Joukon kanssa Vammalan suunnalla. Liekovedellä oli kanadanhanhia, haapanoita, muutama sata sinisorsaa sekä pari nokikanaa. Vaunujoensuun puissa pyöri talitiaisia sekä veikeitä pyrstötiaisia.

Kokemäen Puurijärvellä oli melko hiljaista. Joitakin haapanoita ja laulujoutsenia uiskenteli järvellä. Nuori merikotka pyörähti kerran pelästyttämässä vesilintuja lentoon.

Huittisten Isosuon pelloilla ruokaili seitsemän laulujoutsenta. Metsänreunan koivuista yritimme etsiä valkoselkätikkaa, mutta sellaista ei valitettavasti löytynyt. Käpytikkoja sen sijaan näkyi ja kuului useita, alueella oli käpäreitä varmaankin yli kymmenen yksilöä.

Huittisten Karhiniemi oli lähes tyhjä vesilinnuista, muutama isokoskelo kellui kaukana. Varikset ahdistelivat joen yllä lennellyttä komeaa nuorta sinisuohaukkaa.

Lauantai-iltana puoliltaöin Ossi ja Markus poimivat minut Tampereelta kyytiinsä ja suuntasimme kohti Utajärveä tiiralokin toivossa. Pojat lähtivät reissuun lähes suoraan vietettyään ensin viikon Korppoon Utössä. Siellä he näkivät muun muassa isovesipääskyn ja Suomen ensimmäisen viirukerttulin, aika mieletön havainto!

Olimme perillä noin neljän aikaan aamuyöstä, ja nukuimme muutaman tunnin ennen valoisan tuloa. Aamun valjettua kipusimme Ahmasjärven lintutorniin. Maisema oli varsin synkkä ja sumuinen, näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Järvellä lenteli joitakin lokkeja, mutta yksikään niistä ei ollut etsimämme. Myös uiveloita, mustalintuja ja isokoskeloita näkyi vedessä. Sitten tuli tieto, että tiiralokki on kalalokkiparvessa pellolla muutaman kilometrin päässä. Kipinkapin sinne, ja lintu löytyikin heti. Tiiralokki lenteli vähän väliä ilmassa, ja näytti tuntomerkkinsä hienosti. Se oli yllättävän kaunis ja elegantti, upeamman näköinen kuin olin kuvitellut.

Meri