Pihabongausta kesämökillä
Lauantain pihabongauksen tein kesämökillä Orivedellä. Olen perinteisesti laskenut pihabongausviikonloppuna sekä kaupunkipihan että kesämökkipihan linnustoa. Nyt juuri ennen pihabongaustapahtumaa lumikerros oli peittänyt pellot ja metsät. Luonto oli talvinen, kun ajelin kohti Oriveden Rönniä. Hieman matkalla mietiskelin, mitä tämä satanut melko vahva lumikerros vaikuttaa lintujen liikkuvuuteen maaseudun oloissa.
Talvella mökin pihaan asti ei pääse autolla, jos lunta on maassa. Tästä syystä jouduin kahlailemaan luminietoksissa vajaa puolisen kilometriä, kunnes saavuin mökin pihaan. Paikka vaikutti varsin autiolta eikä linnun ääniä pahemmin kuulunut edes ruokinnan suunnalta. Kunnostelin aluksi ruokintaa. Lisäsin siemeniä automaattiin, laitoin talipallot sekä makkaran roikkumaan. Linnut olivat syöneet melkoisen vähän, joten automaatissa oli vielä runsaasti siemeniä jäljellä.
Tämän jälkeen aloin odotella lintujen saapumista kiikari, kynä ja vihko valmiina. Alku tuntui varsin tahmealta. Havaitsin pari talitiaista, jokusia harakoita sekä pari vakituista käpytikkaa. Toinen käpytikoista saapuikin nopeasti maistelemaan uutta makkaraa.
Sitten havahduin ääneen, mutta totesin nopeasti, että viereisen mökin pihassa jonkin matkan päässä soi kännykkä. Siellä alkoi kovaääninen selitys, joka kuului varsin hyvin omaan pihaan asti. Odottelu jatkui, mutta uusia lajeja ei vain tuntunut ilmaantuvan. Ilmeisesti ainakin viherpeipot ja keltasirkut olivat sataneen lumen vuoksi suuremmissa parvissa jossakin lähempänä maatiloja ja vakituista asutusta. Näinkin tulomatkalla tällaisia parvia parissa kohdassa.
Käpytikka koputteli mökin pihassa tänäänkin © Jukka T. Helin
Tarkastelin myös kaukoputkella järven rantamia, mutta tyhjältä sielläkin vaikutti. Tuuli oli kohtalaista idän suunnalta, mutta se ei sopinut tältä suunnalta suojaiseen mökkipihaan. Muutama lumiraekin satoi alas. Tämä ei haitannut kuitenkaan havainnointia. Saukkokin näytti jälleen oleilevan Rönnin suunnalla avovedessä ja jään reunalla.
Sitten tiaisparvi alkoi lähestyä. Ensin tuli muutamia talitiaisia ja sinitiaisia. Tiaisten joukosta kuului ainakin yksi hömötiainen ja yksi kuusitiainen. Tiaisia tuntui aina vain tulevan lisää. Laskin lopulta parven kooksi 65 yksilöä. Parvi koostui pääosin sinitiaisista. Niitä arvioin olevan 50.
Etenkin sinitiaisia oli runsaasti © Jukka T. Helin
Kesämökkini ympäristö onkin aina ollut hyvää sinitiaisaluetta. Mökkipihani tuntumassa Längelmäveden rantamilla on koivikkoa ja lepikköä. Nytkin koivujen ja leppien latvoissa kieppui hauskasti monilukuinen määrä sinitiaisia. Osa tiaisista kävi ruokinnalla. Tällaisen tiaisparven kohtaaminen on aina mukava yllätys, varsinkin nyt, kun lajit tuntuivat olevan tiukassa. Tuleehan kirjatuksi ainakin runsaasti yksilöitä! Tämänkin parven koostumus osoitti, että sinitiaiset ovat menestyneet viime vuosien aikana varsin hyvin.
Tiaisten seuraamisen lomassa yritin etsiä lisää lajeja. Pian havaitsinkin tiaisparvessa puukiipijän. Se ääntelikin tyypillisesti pari kertaa. Puukiipijä kiipesi vaahteran runkoa ylöspäin ja kävi nokkaisemassa pari kertaa sinne asettamaani linnunmakkaraa. Sitten se lensi matalaan tammeen ja kipusi nappaamaan vielä murusia talipalloista.
Keltasirkkuja ei näkynyt tänään mökin ruokinnalla © Jukka T. Helin
Bongausaika alkoi lähestyä loppuaan. Moni ”varma” laji puuttui vielä listalta. Punatulkkua, keltasirkkua tai viherpeippoa korpista puhumattakaan ei ollut näkynyt eikä kuulunut. Jostain kuului sentään variksen raakaisuja.
Tunti kului tällä kertaa liian nopeasti. Lajeja kertyi ainoastaan kahdeksan. Havaittuja lintuyksilöitä ynnäsin kuitenkin 77 komean tiaisparven ansiosta. Huomenna onkin sitten vuorossa kaupunkipiha Tampereen Uudessakylässä. Saa nähdä, onko sielläkin yhtä laimeata ja jääkö moni varmalta tuntuva laji puutelistalle.
Tällainen talvinen pihabongaaminen on kuitenkin aina mukava tapahtuma. Ei koskaan tiedä etukäteen, mitä sieltä omalta pihalta löytyy. Jokainen talvi on erilainen. Tämä on juuri yksi virikkeistä, joka kannustaa osallistumaan tapahtumaan.
Jukka T.