Färsaarten muistelua

Elokuun sateisina päivinä siirryn hetkeksi muistelemaan heinäkuuta. Olin tuolloin viikon Färsaarilla pohjoismaisella nuortenleirillä, ja siinä sivussa ehdin havainnoida paikallista luontoa.

Färsaaret on Tanskalle kuluva saariryhmä keskellä Atlanttia, noin Skotlannin ja Islannin puolessavälissä. Saarilla pesii runsaasti valtamerilintuja, kuten lunneja, myrskylintuja, suulia sekä maailman suurin merikeijuyhdyskunta (yli 150 000 paria). Parhaalla lintusaarella, Mykineksellä en kuitenkaan valitettavasti päässyt käymään.

Reissun tavoitteena oli nähdä myrskylintu ja lunni, joita kumpiakaan en ollut aiemmin havainnut. Ensimmäisen näkeminen onnistui heti toisena päivänä, kun olimme katsomassa pääkaupunki Torshavnin vanhaa linnoistusta. Kaksi myrskylintua kellui rantavedessä, ja elämänpinna maistui makealta.

Leiripaikkamme sijaitsi eräällä koululla pienessä Kollarfjodurin kylässä, noin puolen tunnin bussimatkan päässä Torshavnista. Färsaarilla on paljon korkeita huippuja, ja kiipesimme leirin aikana kolmelle eri ”vuorelle” koulun läheisyydessä. Maisemat ylhäältä olivat huikaisevia, sinistä merta sekä vihreän ruohon peittämiä huippuja.

Korkeilla kallionkielekkeillä näkyi myrskylintujen pesiä. Huiputuskeikoilla havaitsin useita kapustarintoja sekä pikkukuoveja. Meriharakoita ja haahkoja saarilla näkyi myös runsaasti.

Lunnia en päässyt näkemään, sillä ne pesivät kauempana ulkoluodoilla. Yritimme järjestää veneretkeä kauemmas merelle, mutta se ei onnistunut.

Retki oli kokonaisuudessaan ainutlaatuinen, maisemat eivät unohdu mielestä. Haluan ehdottomasti lähteä Färsaarille toistekin, ehkäpä sitten pääsen näkemään niitä lunneja, suulia ja merikeijuja.

Meri