TALVIRUOKINNAN HERKKUPALOJA

Juupajoen Hyytiälässä sijaitsevan omakotitaloni ikkunasta avautuu näkymä lintujen talviruokinnalle. Puun oksasta riippuu tintinmakkaroita punaisessa nailonverkossa ja talipalloja metallikehyksessä, puun runkoa vasten on kiinnitetty läskiä, lähes maan tasolla koivun kannon päällä on lautainen siementalo, jonka alaosasta linnut saavat auringonkukka-, kaura- ja pähkinäseosta, jota tiputtelevat myös maan pinnalle.  Jo kolmisen vuosikymmentä olen katsellut ikkunasta ruokintapaikan vieraita ja aina ne jaksavat kiinnostaa ja yllättää eikä seuranta jättänyt kylmäksi edes tämän hyisen talven pakkasessa.  Näytelmän päätähtien vierailut sykähdyttävät aina.

Viime vuosina on yhdistyksen sähköpostilistalla haastettu jäseniä leikkimielisessä kilpailuhengessä ilmoittamaan kotipihasta tavattuja lintulajeja ajalta 1.12.- 28.2.  Ja tietysti on osallistuttava kisaan.  Se lisää seuranta-aktiviteettia ja mahdollistaa uusien yllätysten näkemistä ja ennen kaikkea on hienoa ajankulua.  Metsänreunassa sijaitseva paikka ei ole verrattavissa talviaikaisen lajimäärän osalta lähellekään peltoaukeiden ja vesistöjen lähistöjen seurantapaikkojen lajimääriin.  Mutta tärkeintähän ei ole voitto, vaan osallistuminen.

Viimeisen viiden vuoden aikana talvipihapinnakisan lajimääräni on vaihdellut vuosittain välillä 15-21.  Yhteensä kisalajeja on 28. Tänä talvena oli yhteismäärä 17, joka jää selvästi alle kisailevien pihojen keskiarvon 22. Uutena kisalajina tuli 2.-22.12.2009 ruokinnalla viihtynyt peippo jolla oli pahannäköinen patti toisessa jalassa eikä sitä näkynyt enää joulun jälkeen pakkasen kiristyttyä yli -20 asteen. Harmaapäätikka on vieraillut joka vuosi viiden viimeisen kisavuoden aikana. Sen lisäksi jokavuotisia lajeja ovat olleet: tali-, sini- ja hömötiainen, keltasirkku, viherpeippo, punatulkku, urpiainen, närhi, korppi ja käpytikka. Varpuspöllö  ja –haukka ovat ilahduttaneet muutamana talvena.  Yhden talven erikoisuuksia ovat olleet mm. koskikara, pyy, teeri ja tundraurpiainen.

Harmaapäätikka on ollut talvipihakisojen kruunaamaton kuningas ja kuningatar.  Koiras tai naaras harmaapäätikka on käynyt ruokinnallani 1980-1990 luvuilla satunnaisesti muutamana vuotena. 2000-luvulla se on ollut vuosittainen vieras ja viime vuosina vähintään koiras ja naaras ovat ilahduttaneet käynneillään. Talvella 2007-2008 kävi koiraan lisäksi samanaikaisesti 2 naarasta eli vähintään 3 eri lintua.

Kaikki kuvat ovat Markku Saarisen ottamia tämän talven ruokinnalta. Erityiskiitokset Markulle sitkeästä kuvaamisesta noin -20 asteen pakkaskelissä.

Harmaapäätikka

Kuva 1: Markku Saarinen

Punaotsainen harmaapäätikka koiras tarkkailee meripihkanvärisin silmin voisiko tintinmakkaralle jo mennä.  Koiras kävi ruokinnalla ensikerran 24.1.2010.

Kuva 2: Markku Saarinen

Naaras on käynyt ruokinnalla 14.12.2009 alkaen lähes säännöllisesti. Ensimmäinen käynti meinasi muodostua kohtalokkaaksi, kun se säikähti ja tömähti sivusta ikkunaan jatkaen kuitenkin matkaansa.  On ollut hienoa seurata ikkunasta sen parhaimmillaan lähes tunnin mittaisia poikkeamisia ruokinnalla ja lähipihojen puissa.

Kuva 3: Markku Saarinen

Vanha koiras toteaa, että kyllä tätä kelpaa syödä.  Sekä naaras että koiras olivat samanaikaisesti talimakkaroiden kimpussa 27.1.2010 kahteen otteeseen. Viimeinen havainto koiraasta on toistaiseksi 20.2.2010.

Kuva 4: Markku Saarinen

Naaraan otsassa näkyi vielä yksi nuoruuspuvun punainen höyhen.

Käpytikka

Kuva 5: Markku Saarinen

Käpytikka koiras on jokavuotinen vakiovieras talviruokinnalla.

Kuva 6: Markku Saarinen

Käpytikka naaraalta puuttuu punainen juova niskasta. Se on myös jokavuotinen vierailija.

Närhi

Kuva 7-8: Markku Saarinen

Kuvan närhi kevyessä lumisateessa. Tänä talvena kävi enimmillään 7 eri närheä yhtä aikaa ruokinnalla.  Seurasin 17.2. ikkunasta, kun varpushaukka yritti saalistaa puolen tunnin ajan närheä tiheästä syreenipensaasta. Haukka istui pensaassa liikahtamatta pitkään ja syöksähti pari kertaa närhen kimppuun, mutta ei onnistunut kuitenkaan saamaan sitä sillä kertaa omaksi herkkupalakseen.

Närhi on värikäs sekä parvessa äänekäs ja keskenään toraileva lintulaudan talvivieras, joka verottaa oman osansa ruokinnalle laitetuista auringonkukan siemenistä, pähkinöistä, talipalloista sekä tintinmakkarasta.

Punatulkku

Kuva 9: Markku Saarinen

Punatulkkukoiras ei jää yhtään värikomeudessa närhestä. Kaksi pariskuntaa on ollut koko talven elävöittämässä ruokinnan vieraslistaa.

Tiaiset

Tämän vuoden ruokintaa aloittaessani lajeja kävi  niukasti. Ensin talitiaisia oli runsaasti ja vain yksi sinitiainen pitkään. Sittemmin sinitiaisten määrä kasvoi ja nyttemmin niitä molempia on käynyt kymmenittäin. Kaksi hömötiaista on käynyt marraskuun puolivälistä lähtien säännöllisesti. Kuusitiainen vieraili vain kerran 27.12.2009 pihakisan aikana, kun taas töyhtötiainen suvaitsi laulaa takapihalla vasta 12.3., kun pihakisa oli jo päättynyt. Talvi on ollut erittäin kylmä ja lunta on ollut paljon. Maaliskuun puolivälin jälkeen soidin ja pesintään valmistautuminen on tuonut mukanaan monenkirjavan äänivalikoiman ja kun päivä on vielä pidentynyt, niin seurattavaa riittää aamusta iltaan. Määrät näyttävät pienenevän osan linnuista siirtyessä reviireilleen.

Kuvat 10-11: Markku Saarinen

Talviruokinnan peruslajit tali- ja sinitiainen tintinmakkaroita ja talipalloja nokkimassa.  Sinitiaisia tuli usein tupsahtaen kymmeniä kerralla. Parhaimmillaan laskin yhden tintinmakkaran kimpussa 14 tiaista herkuttelemassa.

Hemppo ym.

Ensimmäinen merkki kevään tulosta oli 25.3., kun ruokinnalla käväisi yllättäen hemppo, joka oli uusi pihapinna N:o 109, upea päätös talvikaudelle!  Ruokinta ja sen seuranta jatkuu edelleen. Vuoden ensimmäinen naarasvihervarpunen poikkesi ruokinnalla 28.3. ja seuraavana päivänä oli vuorossa koirasvihervarpunen ja koiraspeippo sekä 30.3. vanha koirasmustarastas. Rautiainen ilahdutti 4.4. ja pihalle kuului myös palokärjen huutoa.

Tämän talven muista vierailulajeista mainittakoon 3 oravaa ja rusakko.

Uusia yllätyslajeja ja kevätmuutton kiihkeää jatkoa odotellessa.

Aarne