Kiirastorstainen sera ja pinnapaineinen pitkäperjantai

Eilen herätessäni huomasin kännykässäni Lintutiedotuksen viestin: sepelrastas Rosendahlissa. Aamiaisen jälkeen nappasin kameran ja kiikarin mukaani, ja lähdin kohti Pyynikkiä.

Paikalla oli useita etsijöitä, mutta lintua ei ollut näkynyt lähes tuntiin. Viimeksi se oli kuulemma lentänyt Eteläpuiston suuntaan. Päätin suunnata sinne rastasta etsimään, sillä kävelymatka Rosendahlista Eteläpuistoon ei ole kovin pitkä. Heti golfkentän laidalle päästyäni kännykkäni pirahtaa, ja Niinikosken Eero ilmoittaa linnun löytyneen. Ei muuta kuin täyskäännös ja juoksujalkaa takaisin. Onneksi paluumatka on isoksi osaksi alamäkeä.

Parkkipaikan laidalla hyppäsin Kalkon Olavin kyytiin loppumatkaksi, lintu oli siirtynyt hotellin viereiselle nurmialueelle. Rastas pomppi näkyville tuokioksi, mutta katosi pian syvennyksen suojiin. Hetken odottelun jälkeen se palasi takaisin näköpiiriin, ja kamerat räpsyvät. Ollin kuvista tuntomerkit näkyivät hyvin, ja lähemmässä tarkastelussa lintu osoittautui 2kv-koiraaksi. Lopulta sera pomppi pois näkyvistä puskien kätköihin. Odotimme auton suojassa, josko se tulisi vielä näyttäytymään. Uskaltauduimme varovasti ulos etsimään lintua, mutta tuloksetta. Hotellin ympäristössä pyöri ainoastaan räkättejä ja punakylkiä. Tämä sepelrastas oli itselleni toinen koskaan havaitsemani yksilö ja ensimmäinen Pirkanmaalta. Ei hassumpi aloitus pääsiäislomalle!

Tänään pitkäperjantaina retki Jukan kanssa suuntautui Orivedelle. Olimme (tai ainakin minä olin) täydessä bongausvalmiudessa, jos jostakin löytyisi jokin kova rariteetti. Tavoitteenani olisi saavuttaa legendaarinen 300 lajin rajapyykki ennen täysi-ikäisyyttä, johon on aikaa vajaat kymmenen kuukautta. Kymmenen lajia uupuu vielä, ja Jukka kuittailikin matkan aikana listausinnokkuudestani ja pinnapaineistani.

Aamuinen näkymä Valkosiipi-tornista

Ensimmäinen kohde oli Pappilanlahti. Matkalla tornille kuului keväinen lintukonsertti, punarintoja ja rastaita oli äänessä joka puolella. Valkoselkätikka pysyi kuitenkin ääneti, eikä luhtakanakaan vinkunut ruovikossa. Torniin päästyämme ylitsemme lensi komeasti sinisuohaukkanaaras, josta napsahti itselleni reissun ensimmäinen vuodari. Lahdella ruokaili monenlaista vesiäistä, muun muassa laulujoutsenia, haapanoita, sinisorsia, taveja sekä muutama uivelo. Kaksi kalatiiraa kalasteli ahkerasti, ja pajusirkkukoiras lauleskeli säkeitään lähipuissa.

Pian Valkosiipeen saapui maakunnan innokkain ekopinnakerääjä Eila Smolander miehensä Olavin kanssa. Iltapäivän mittaan tornissa kävi mukavasti väkeä, joten Valkosiipi lienee varsin suosittu retkikohde. Parin tunnin aikana hanhia, pääasiassa metsureita, muutti yli 60 yksilöä, kurkia meni muutamia auroja ja taivaan selkiintyessä petoja alkoi kretsailla taivaalla. Yksi tuulihaukka nähtiin, kalasääskiä ja varpushaukkoja pyöri alueella useampia yksilöitä. Valitettavasti jonkun haaveissa siintänyt muuttohaukka jäi tällä kertaa havaitsematta. Muita mainittavia havaintoja olivat kaksi kuikkaa, seitsemän pulmusen parvi, innokkaasti rummutteleva pikkutikka ja oranssinruskea piisami.

Eila lopetti hetkeksi ekopinnailun ja liittyi retkiporukkaamme. Jatkoimme Hirtopohjan tornille, jossa meno oli varsin flegmaattista. Haapanoita uiskenteli sulassa kymmenisen yksilöä, nokikanoja näkyi myös muutama. Kalasääski tarkasteli sopivia pesäpuita tulevaksi kesäksi ja naurulokkeja oli mukavasti kirkumassa. Myös kuovit ilmoittivat äänekkäästi olemassaolostaan. Hilpeyttä herätti tornin kaiteella nököttänyt kuollut myyrä, jonka huomasimme vasta jonkin aikaan tornissa oltuamme. Jollakin otuksella oli ilmeisesti jäänyt herkullinen ateria kesken.

Tämä elävä myyrä on kuvattu kotipihalla Onkiniemessä

Rönnin pysähdyksellä näkyi kuusi kuikkaa kaukaisuudessa, uivelokoiras, neljä silkkiuikkua, haapanoita sekä kolmisenkymmentä tavia. Lintuja selatessamme Jukka jaksoi muistuttaa kunnollisen katsomisen tärkeydestä. Muuten voi mennä mehevät rariteetit sivu suun. Tällä kertaa lintumassasta emme kuitenkaan löytäneet yhtään harvinaisuutta, ehkäpä ensi kerralla.

Viimeisessä kohteessa Oriselällä laskimme 108 laulujoutsenta, joiden joukossa uiskenteli yksi kanadanhanhi. Lisäksi rannan puskissa hengaili muutama pajusirkku. Jätimme Eilan pyöränsä luokse, ja palasimme Tampereelle. Vaikkei mitään harvinaisuuksia lähdetty bongaamaan tai löydetty itse, vuodenpinnoja sain yhdeksän kappaletta, ja siivekkäitä oli muutenkin mukavasti maastossa. Pitkäperjantai oli onnistunut lintupäivä, retkeily on mitä mainioin tapa viettää pääsiäislomaansa.

Meri