Leppoisaa taistoa

Yöllä ehdin pari tuntia kerätä unipinnoja, kunnes herätyskello pärisi ennen neljää. Aamupuuhiin meni kaavailtua enemmän aikaa, joten lähdimme Ainon kanssa vauhdikkaasti kohti Hämeenkyrön Sarkkilanjärveä. Olimme kuitenkin paikalla jopa etuajassa, huikeaa!

Luvassa oli siis jokavuotinen Tornien Taisto, itse kisasin ensimmäistä kertaa Sarkkilassa. Joukkueessamme olivat lisäksemme Andreas ja Peter Uppstu, Päivi Sirkiä ja Anni Kytömäki. Heti kilpailun käynnistyttyä viideltä aloitimme tiukan tapituksen ja äänien kuuntelun. Paikalliset vesilintulajit, kuten tukkasotka, telkkä, silkkiuikku ja haapana, saatiin listalle pikapuoliiin. Lähipellolla innokkaasti soidintavat kuovit sekä kiihkeästi lurittelevat kiurut kirjattiin ylös. Kuovien näkeminen oli sykähdyttävä luontoelämys ja päivän paras havainto ainakin joidenkin joukkueen jäsenten mielestä…

Metsänrajaa selattiin tiiviisti putkella, ja lajilista karttui muu muassa kuusitiaisella, närhellä, punatulkulla ja kulorastaalla. Järveltä napattiin valkoviklo, liro, kanadanhanhi sekä kalatiira. Lähitalon kukko viihdytti komealla kiekumisellaan. Harmi vain, ettei sitä voinut laskea lajiksi.

Etualalla Eskimo Öhman

Auringon noustua ilma alkoi lämmetä, vaikka aamulla mittari oli ollut pakkasen puolella. Kahtena edellisenä vuonna säätila on Tornien taistossa ollut arktisen hyinen ja märkä, mutta tällä kertaa selvisin jopa ilman untuvatakkia. Aamupäivästä tornilla kävi myös mukavasti yleisöä tsemppaamassa ja kyselemässä linnuista. Ilman lämpenemisestä huolimatta petoja saatiin tuulihaukkaa lukuun ottamatta odotella varsin pitkään, mutta lopulta kiikarin linsseille piirtyi ruskosuohaukka, kalasääski, varpushaukka, hiirihaukka ja sokerina pohjalla komea merikotka. Kahlaajista listaa täydensivät suokukko, kapustarinta, pikkukuovi ja metsäviklo.

Tornissa kävi aamupäivän aikana mukavasti yleisöä

Lahdella kalasteli mustanokkaisen kalatiiran, joka herätti ihmetystä. Tätä kummajaista yritettiin scoupata, laihoin tuloksin tosin. Mistä lie moinen erikoisuus Hämeenkyröön tupsahtanut.

Loppuhetkillä meitä viihdytti hämähäkki, jota Kaija ja Peter innostuivat kuvaamaan

Parin viimeisen tunnin aikana listalle napsahteli mukavasti lajeja, kuten selkälokki, uuttukyyhky ja hemppo, joka oli lopulta viimeisemme. Kivitasku, nuolihaukka ja keltavästäräkki pysyttelivät tällä kertaa katseiltamme visusti piilossa, ja kovasti etsimämme mustaviklo nousi lentoon järven ylle hieman yhden jälkeen. Lopputulos 68 lajia oli kuitenkin erinomainen ennakko-odotuksiin nähden, ja tornissa vallitsi leppoisa tunnelma.

Taisto oli niin hilpeä, että dadaistinen runosuoneni alkoi sykkiä. Tässä lopputulos:

Johan, ruoppauksen paras laji!

Kismittää vuoksi, ei tunnusteta.
Metsäviklo, kevään hittibiisi, tyypillinen eskimoiden takaa.
Puhuttaa: Varsinaissuomalainen verkka-asussa, taattu laatua!

Keskistenjärvellä närhet mäherretään, tuulella ängsti-asenne ja mielipide: Nysse tulee!
”Kunpa ei tulis yhtään”, suklaalevyn vitsikkäästi opastaa
Kuusenohikuusenohi ei mitään, jäi kaivaan

Luonnonsuojelu on jopa lintupaikkoja,
Kuusenohimännynohi sukua vauhtiin, kirjurina näyttää toimenpiteitä ja järkeä
Vääntäjä-valkosiivillä onneksi mielikuvitus päässyt lainaan

Ja tuolla, mustaleppälintu, tavalla nappaavat
Andreas muka vain keskenään, että tuhotaan väitöskirja
Vuoden lintu, promillepinnat ja turkulaisenemmistö pelkkää kuraa, kuka jalohaikaraa?

Pinnapaineita? Kohta se tulee
Eelis Raritét lainaa yleistä apeutta
Vuosikymmenten kauniisti Öhman mursun eskimolta

Kun jotkut laiskoja ja huonoja, kova meno muuttavaa
Joukkueen johtaja härskisti: Kamalaa pojat!
Sen takia jätän Annin suoraan alkuun

Paljoa uusiksi ekopinnojensa taistoon, baarista elämänpinnan Meri juoksisi
Pantse tai kivitasku angstaa
Yleinen vai oikea Aino kretsaa, paikalta hilpeällä Päivi

Kuinka vääntää 1983 Uppstun, ei aiheuta makua
Andreasta nopeammin deadline painaa, me kanssa!
Rainer sai ihan lajeja, Peter ei

Hyviä veljekset ei, saivat kuovin edes
Ihan kaksi tämän ängsti pitäisi
Eila lähestyy täältä

Meri