Jurmon aavikkotylliä bongaamassa

Olen aina ollut hieman hidas lähtemään lintubongauksille ulkosaaristoon. Jotenkin vain nuo saaristokeikat bongausmielessä tuntuvat yllättävän hankalilta. Niinpä aavikkotyllin ilmaantuminen perinteiselle lintusaarelle Jurmoon aiheutti melkoista päänvaivaa. Ensiksi piti miettiä, saako aikaa järjestymään tuollaiselle bongausretkelle. Toiseksi sitten se, että kysymys on saaresta, johon kulkuyhteydet ovat huonot. Saaren etäisyys manteereesta on lisäksi melkoisen pitkä. Aikaa tulee varata runsaasti bongausreissua ajatellen.

Tiistaina 14.6. tuli tieto, että Jurmosta oli löytynyt aavikkotylli. Tieto aiheutti todellista miettimistä, koska laji olisi ollut elis. Seuraavana päivänä keskiviikkona saareen olisi päässyt Eivor-aluksella, joka poikkeaa Utön matkallaan Jurmoon. Eivorilla olisi päässyt myös takaisin samana päivänä. Eivor kulkee kuitenkin hitaasti tuntikaupalla tuota matkaa, ja aikaa olisi pitänyt varata aika lailla. Siihen ei tuntunut olevan tuossa tilanteessa mahdollisuuksia.

Niinpä seurailin viikon loppupuolen ajan hieman hermostuneena Jurmosta tulevia säännöllisiä päivitystietoja, joiden mukaan aavikkotylli viihtyy paikalla komeasti. Tosin pitkä havainnointietäisyys ja ikävän kova lämpöväreily yhdistettyinä toisiinsa tekivät linnun havainnoinnista enemmän tai vähemmän tuskaista.

Vedin perjantain ja lauantain välisenä yönä PiLY:n yöretken Orivedellä ja olin lauantaiaamuna aika väsynyt, kun lintutiedotuksessa ilmoitettiin venekyytiin Jurmoon vapaita paikkoja. Lähtemättä jäi silläkin kertaa. Mutta sunnuntaiaamuna, kun tuli päivitys linnun edelleen paikalla olemisesta, petti hermo -varsinkin kun Palosen Tuija laittoi tekstiviestin ja oli nyt kovasti lähdössä Jurmoon. Niinpä sitten päätettiin, että Tuija yrittää varata meille taksiveneen ja laittaa sitten ilmoituksen lintutiedotukseen, että veneessä on tilaa. Aluksi lähdössä olivat minä, Tuija, Öhmanin Meri ja Yli-Erkkilän Kalevi.

Hämmästykseni oli suuri, kun sain tietää, että myös varsin nopealiikkeiset kokeneet kärkibongarit Eero Niinikoski ja Aarne Ohtonenkin olivat vasta nyt lähdössä Jurmoon aavikkotylliä bongaamaan. Lisäksi mukaan ilmoittautui kolme muuta kyytiläistä. Lähtijöiden kokonaismäärä oli näin ollen mukavasti 9 henkilöä.

Lähdimme Tampereelta rivakasti liikkeelle, koska taksivene oli tilattu Pärnaisiin klo 13. Välissähän on lisäksi yksi lossi, joka voi aiheuttaa varsinkin viikonloppuisin ja lomakausina ruuhkajonoja. Tosin menosuunta oli sellainen, että tuskinpa sunnuntaina siihen suuntaan kovin runsaasti menijöitä olisi.

Otimme Kalevin kyytiin Sastamalasta ja sitten jatkoimme kohti Turkua ja Nauvoa. Lossin luo saavuimme juuri sopivasti, joten pääsimme sujuvasti lossilla toiselle rannalla. Pian olimmekin perillä Pärnaisissa. Aikaakin oli vielä hyvin jäljellä pientä evästaukoa varten. Taksivene odottelikin jo satamassa. Kun matkaporukka oli kokoontunut satamaan, lähdimme merelle. Juuri merelle päästyämme alkoi sataa. Säätiedotushan oli ennustanut sadetta, joten sateen alkaminen ei ollut yllätys. Hieman arvelutti se, miten aavikkotyllin havainnointi onnistuu, jos sade on kovin ankaraa. Tuuli sentään pysyi kohtuulukemissa.

Huipulle nouseva nuori naisbongari ja jo lähes kaiken kokenut bongarijyrä vierekkäin Jurmon retkellä. Meri Öhman juuri puhkaissut 300 ja Aarne Ohtonen reilusti yli 400 elistä Suomessa ©Tuija Palonen

Yllätys oli kuitenkin se, että taksivene lasketteli Jurmoon jopa alle tunnissa, kun Eivorilta sama suoritus vie tunteja. Tosin taksivene pääsee oikaisemaankin jonkin verran luotojen välistä. Astuimme maihin Jurmon satamassa sateen ropistessa laituriin. Kaukoputket mukana kiirehdimme Jurmon ”sisämaajärven” tuntumaan luonnonsuojelualueen rajakyltillle, jota ei ole luvallista ohittaa. Kahlaajia, sorsia ja hanhia näkyi 300-400 metrin päässä.

Ei tästä eteenpäin. Aavikkotyllin bongaus tapahtui tiukasti suojelualueen rajaa myötäillen. Kuva©Tuija Palonen

Tuo pelkäämäni sade oli kuitenkin onneksi tälle retkelle, koska sade vei mukanaan sen lämpöväreilyn. Kaukoputkella (vaikkakin sadepisaroiden läpi) saattoi loistavasti havainnoida alueella oleskelevia lintuja. Pian Tuija löysikin tyllin, jolla oli punertavaa rinnassa. Muut eivät vielä tässä vaiheessa onnistuneet löytämään lintua, koska lintu katosi jonnekin kivien väliin. Mutta jonkin ajan kuluttua se löytyi kivikosta uudelleen ja näkyi loistavasti väreilemättömässä säässä. Aavikkotyllihän se siinä suorastaan loisti väreissään, ja muun muassa lajille tyypillinen voimakas nokka erottui selkeästi. Tylli lensi sitten vielä upeasti lähemmäksi järven meidän puoleiseen kivikkoon. Pitää myöntää, että todella koreasta lajista tuli elämänpinna! Seurasi eliskättelyitä, mutta Merillä oli jo kiire mennä etsimään saaressa havaittua mustapäätaskua. Se olisi ollut Merille 300 puhkaisulaji.

Mustapäätasku oli ollut aika piilotteleva, ja sade ei auttanut asiaa. Veneilijälläkin, joka oli tuonut meidät Jurmoon ja joka odotteli satamassa, alkoi olla kiire takaisin. Lisäksi Eivor oli tulossa satamaan siihen paikkaan, jossa taksivene nyt oli odottelemassa meitä. Meri ei näin ollen nähnyt mustapäätaskua eikä hän saanut tuolla retkellä 300 puhki. Tämä oli kuitenkin ehkäpä onni, koska se 300 meni rikki sitten upealla lajilla -ensimmäistä kertaa Suomessa havaitulla kyläpöllösellä pari minuuttia juhannusaaton puolella. Eikä tarvinnut ajella edes kauaksi Pirkanmaan rajoilta. Tästä onnittelut Merille!

Venematka sateen ja voimistuneen merenkäynnin läpi takaisin Pärnäisiin sujui tunnissa. Tämä onnistunut bongausmatka ja taksiveneen nopeus muuttivat hieman asennoitumistani näihin ulkosaaristobongauksiin. Lossilla jouduimme jonkin aikaa jonottamaan paluumatkalla, mutta melkoisen sujuvasti pääsimme lopulta lossin läpi. Aarne ja Eero olivat ajatelleet ensiksi lähteä Jurmoon vasta seuraavana päivänä maanantaina Eivorilla, mutta retken muuttaminen sunnuntaille  oli heillekin onnekas ratkaisu. Aavikkotylliä ei nimittäin enää havaittu Jurmossa sunnuntain jälkeen! Tästäkin syystä sunnuntain bongausretki oli varsin hyvin ajoittunut.

Jukka T.