Kevätretkeilyä Orivedellä
Uusien lajien saapuminen keväällä on joka kerta yhtä mukava kokemus. Tästä syystä ensimmäisten muuttolintujen tulo Pirkanmaalle synnyttää aivan uudenlaista retkeilyhalukkuutta pimeän talven jälkeen. Muuttolinnuthan saapuvat säännönmukaisesti aluksi Pirkanmaan lounais- ja eteläosiin. On ymmärrettävää, että monet retkelijät suuntaavat matkansa alueille, joilla voi nähdä kymmenittäin tai sadoittain hanhia, joutsenia ja muita muuttolintuja. Itsekin olen aiemmin tehnyt näin. Viime vuosien aikana olen tyytynyt entistä enemmän retkeilemään tutuissa ympäristöissä esimerkiksi Oriveden seudulla. Siellä kevät tulee myöhemmin ja linnut palaavat viiveellä, mutta kyllä niitä samoja lajeja, joita kiirehditään katselemaan lounaaseen ja etelään, sinnekin aikoinaan ilmaantuu.
Ensimmäisen kottaraisen tai kiurun näkeminen lumisella pellolla tai sulaneella hiekkatiellä on aina mieleenpainuva kokemus. Tämä kokemus on ainutlaatuinen, kun sen voi tuntea tutuilla seuduilla. Tästä syystä lähdinkin viime perjantaina ajelemaan kohti Oriveden maisemia. Poikkesin ottamaan retkelle mukaan paikallisen lintuharrastajan Eila Smolanderin Oriveden Lyytikkälästä. Olavi oli jo lastaamassa autoa kahdella parilla lumikenkiä Eilan ohjeistuksen mukaan. Totesin kyllä, että itse en lumikenkiä ala jalkaani laittaa, koska kokemuksesta tiedän, että ne eivät sovellu kovin hyvin ainakaan minun käyttööni. Mutta ohje oli ohje -ja niin ne lumikengätkin olivat sukkelaan auton takakontissa.
Kuvassa mustarastas Tampereen Uudestakylästä©Jukka T. Helin
Sää oli aluksi aurinkoinen ja keväinen, mutta puuskainen pohjoisenpuoleinen tuuli teki kelistä osaltaan ikävän. Lintujen muuttoa tuollainen tuuli ei myöskään kannusta. Tiet alkavat sulaa kovaa vauhtia, ja teiden pientareille tulee pälviä. Pellot ovat kuitenkin vielä aika paksunkin lumipeitteen alla. Ensimmäisille muuttolinnuille ei ole paljoakaan hyviä ruokailu- tai oleskelupaikkoja. Lyytikkälässä havaitsin Eilan pihan koivun latvassa kaksi mustarastakoirasta. Mustarastaita onkin nyt ilmaantunut kaikkialle. Talvehtineet mustarastaat ovat saaneet seuraa muuttavista rastaista.
Ajelimme Vehkalahden ja Päilahden kautta Rönnin sulapaikalle. Hieman Vehkalahden peltojen jälkeen tiellä oli neljä korppia supikoiran raadon kimpussa. Yksi korppi oli vähällä jäädä vastaantulevan auton alle, mutta väisteli kuitenkin nopeasti ja taitavasti lähestyvän vaaran. Korppeja näkyi muutoinkin retkellä lukuisasti. Korpit lentelivät soidinta tehden upeita kuvioita ilmassa ja pitäen kauas kuuluvaa kevätääntelyä.
Tarkkana pitää olla, etteivät vuodarit mene ohi. Eila näyttää mallia©Jukka T. Helin
Päilahden pellot olivat linnuista tyhjät ja lumiset. Jatkoimme sitten nopeasti Rönniin katsastamaan sulapaikan. Sulassa oli tuttuun tapaa joutsenia- tällä kertaa 16- ja hieman kauempaa Pöykyn saaren takaa kuului kahden laulujoutsenen ääniä. Nämä kaksi laulujoutsenta olivat ilmeisesti paikalla reviiriä pitävä pariskunta. Aamulla ei telkkäpariskuntaa sulassa vielä näkynyt, mutta myöhemmin päivällä Tiiraan laitetun tiedon mukaan sellainen oli paikalta havaittu. Palokärjen pitkäkestoinen ja kovaääninen rummutus antoi oman tunnelmansa. Lisäksi muuttava kauniisti ääntelevä kangaskiuru on aina mukava havainto. Sellainen matkasi sillan länsipuolelta kohti pohjoista.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Hirtolahden pellot. Kiuru nousi lentoon Eräjärventien haarasta yrittäen jo vähän laulunuottejakin. Katsoessani kiikarilla mahdollisia muuttajia silmiini osui esiaikuinen merikotka, joka näytti lähinnä kiertelevänä tuulen kourissa. Merikotkia on alkanut näkyä myös Oriveden suunnalla entistä enemmän varsinkin muuttoaikaan, mutta myös kesäisistä kiertelevistä merikotkista on havaintoja. Vetterkullan kartanon suunnalta kuului palokärken voimakas rummutus.
Siirryimme Leväslahden vielä lumisten peltojen kautta Västilään, jossa on Käkisalmi. Käkisalmihan on joissakin yhteyksissä mainittu yhtenä Oriveden (entisen Längelmäen) parhaimmista lintupaikoista. Viime aikoina Käkisalmelta ei ole vain tullut juurikaan havaintoja. Tänä talvena Käkisalmelta on ilmoiteltu kuitenkin muun muassa varhainen haapanakoiras. Käkisalmi pysyy talven enemmän tai vähemmän sulana.
Lumikenkäilyä lumisella upottavalla pellolla©Jukka T. Helin
Käkisalmi sijaitsee varsinkin maalta käsin tullessa hieman hankalassa paikassa. Etenkin talvella runsas lumikin haittaa paikalle pääsemistä (sukset ovat ainakin välttämätön apuväline). Lumikengät auttavat, jos niillä osaa hyvin kävellä ja jos ne pysyvät jalassa. Lisäksi edellytetään, että lumi kestää painoa. Eila yritti vielä saada minua pukemaan lumikenkiä jalkoihini, mutta onneksi kieltäydyin. Päätin jäädä seuraamaan tapahtumia hyvälle staijipaikalle salmen lähituntumaan.
Eila laittoi taitavasti vanhasta kokemuksestaan lumikengät jalkoihinsa ja otti sauvat käteensä. Sitten Eila astui pellolle ja otti ensimmäiset askeleet. Lumi antoi heti periksi. Kuului vain ”ohoh” ja Eila jatkoi matkaansa. Katselin jonkin aikaa taivaalle seuraten soidintavia korppeja. Sitten totesin, että Eilahan oli lähes rähmällään jonkin matkan päässä pellon rinteessä. Eila nousi kuitenkin pystyyn nauraen ja jatkoi matkaansa.
Korpit ronkkuivat kevättä ja tekivät soidinkoukkauksia ilmassa©Jukka T. Helin
Salmen suunnalta kuului ja näkyi joutsenia paikallisena ja lennossa,. Sitten pääni yli hurahti neljän vesilinnun parvi. Kolme koirassinisorsaa olivat saaneet seurakseen koirashaapanan. Parvi kävi kääntymässä jonkin matkan päässä ja palasi samaa reittiä takaisin. Eila kertoi, että salmeen oli jäänyt yksi yksinäinen haapanakoiras, kun tämä edellä mainittu parvi oli tehnyt lentolenkkinsä. Lisäksi hiirihaukka kierteli Västilän itä-kaakkoispuolella Puharinvuoren tuntumassa. Korppien ronkutus ja soidinlennot loivat keväistä tunnelmaa maalaismaisemaan.
Noinhan siinä käy taitavallekin, kun hanki tarpeeksi upottaa©Jukka T. Helin
Kun Eila palasi muutaman lumeen vajoamisen jälkeen takaisin, pidimme lyhyen kahvitauon. Kahvit ja muut eväät nautittuamme ajattelimme vilkaista vielä Haanjoen tilanteen. Haanjokihan pysyy aika hyvin sulana koko talven. Haanjoki on tunnettu koskikarapaikka. Sieltä voi tavata talvisin ja keväisin muiden vesistöjen ollessa jäässä mukavia lajeja. Merihanhen näkeminen oli toiveissa, mutta jouduimme tyytymään sinisorsapariskuntaan ja aina yhtä uljaisiin kansallislintuihimme laulujoutseniin.
Västilästä lähdettyämme poikkesimme pikaisesti Pappilanniemessä Oriveden aseman vieressä. Pohjoisenpuoleinen tuuli sopi hyvin tornille, ja muuttoa ei ollut havaittavissa. Sen sijaan mieltä piristi pyrstötiaispariskunta, joka vilkkaasti hääri koivujen rungoilla ja oksistossa äännellen. Päätimme käydä vielä Onnistaipaleen Arovainiolla. Arovainiokin on oivallinen lintupaikka. Etenkin muuttoaikaan siellä lepäilee muun muassa suuriakin joutsen-, kurki- ja hanhiparvia. Siellä voi myös havainnoida muuttoa.
Haanjoen kansallislintujamme lepäilemässä ja ruokailemassa©Jukka T. Helin
Paikalle saavuttuamme pellolle tuodun multakasan reunoilta nousi seitsemän töyhöhyypän parvi. Parvi saattoi olla sama, jonka Eila oli havainnut jo edellispäivänä Lyytikkälän lähistöllä etsimässä laskeutumispaikkaa. Jonkin aikaa staijattuamme paikan ohitti myös muuttava hiirihaukka.
Retkemme alkoi olla lopuillaan. Lyytikkälään palatessamme teimme vielä vähäisen poikkeaman Sukkavartaan peltojen kautta. Hiekkatien reunustalla liikkui vilkkaasti kolmen kottaraisen parvi. Retken saldo oli aivan tyydyttävä, vaikkei matka suuntautunutkaan lounaaseen tai etelään. Lintuja löytää myös Orivedeltä ja Pirkanmaan pohjoisosista. Lintujen määrä lisääntyy koko ajan. Retkeillä kannattaa kaikkialla eikä vain käydä niillä samoilla paikoilla, joilla jo muut käyvät. Palasinkin Lyytikkälästä varsin tyytyväisenä päivän retkeen. Tosin kengät ja sukat olivat märkiä, vaikken ollutkaan lähtenyt urheilemaan lumikengät jalassa lumiselle pellolle. Tuli sitä vajottua lumeen päivän mittaan jokusen kerran ilman lumikenkiäkin.
Jukka T.