Puukiipijöitä ja harmaapäitä, se on kevät!

Kiirastorstaiaamu näytti hyvältä päivältä lähteä liikkeelle ekopinnojen ja parin geokätkön löytymisen toivossa. Pakko päästä liikkeelle, kun edelliset hyvät muuttopäivät menivät messuilla jäpittäessä. No, ihan kivaa sielläkin oli, mutta ulos on päästävä! Mikäs siinä sitten, aamiaisen jälkeen kamat kasaan ja liikkeelle. Huonompi puolisko oli kyllä sen verran pitkään unessa, että teeriä tuskin enää olisi kuultavissa. Tästä huolimatta suuntana olivat Hervannan takametsät, jotka pääosin ovat tosin Lempäälän puolella.

Reipas etelätuuli enteili hyvää muuttoa, mutta teki Hervantaan kiipeämisestä hieman ikävää. Rastaita oli taas tullut lisää, jokapuolelta kuului räkättäjä ja punakylkiä. Laulurastaita oli liittynyt useampi mukaan kuoroon. Aurinkoisessa kelissä oli mukava lasketella alas Matinlahdentielle. Hervantajärvi oli yllättäen tyhjä, kyllähän siellä nyt muutama kuikka olisi voinut olla. Tai sitten ne onnistuivat lymyilemään vastavalon suojissa. No, vähän matkan päässä kuikutti harmaapäätikka tutulla reviirillä. Päivän ensimmäinen ekopinna! Näkyviin lintu ei suostunut tulemaan.

Harmaapäätikkanaaras. Kuva©Vesa Korhonen.

Reunametsistä kuului myös peippoja ja puukiipijöiden sirahtelua. Seuraava ylämäki tuotti uuden luontohavainnon, kevään ensimmäinen sammakko, tosin auton alle jääneenä. Rauhallisina aamutunteina näkee muutakin, pian Matinlahdentien ylitti metsäkaurispukki. Sitä ei sitten lakkaa hämmästelemästä, kuinka pieniä ne ovat. Ensimmäisellä silmäyksellä katsoi, että onpas iso rusakko!

Tänään kokeiltiin uutta reittiä ja kurvattiin oikealle kohti Merunjärveä ja Hirvipuroa. Tie osoittautui hyvin pyöräiltäväksi, joskin tienpinnan sulaminen teki menosta hieman tahmaista. Yllättäen vastaan tuli kivimuuri -Täh? Eihän täällä pitänyt olla muinaisjäännöksiä? Kyseessä oli kuitenkin paikallisen asukkaan kivistä kasaama piha-aita, joka kaariportteineen, pienine torneineen ja lyhtysyvennyksinä toimivine ’ampuma-aukkoineen’ oli kerrassaan upea ilmestys. Merunjärven eteläreuna ei tuottanut uusia lajeja, vaikka aamu olikin kaikinpuolin mukava. Vähän ennen Kirskaanniemeä tien varresta pölähti lentoon pyy, joka oli uusi ekopinna. Käpytikkoja tuntuu taas olevan vähän jokapuolella. Samoin puukiipijöitä ja punarintoja.

Hyvä paikka löytää metsäviklo tai tikkoja Birgitan polun varrelta. Kuva © Tuija Palonen

Kirskaanniemen polun kohdalla pyörät jätettiin parkkiin ja matka jatkui Birgitan polun pitkoksia pitkin kohti niemenkärkeä ja paria geokätköä. Koipijärvestä Höytämöjärven Koipilahteen laskeva oja näytti hyvältä paikalta löytää metsäviklo. Pitkokset päättyivät hienolle kallioseinälle, ja ojan ylittävää siltaa ihmetellessä kuului se metsäviklokin. Ekopinnojahan suorastaan ropisi! Pitkokset valitettavasti loppuivat sillalle, ja eroosio oli kuluttanut polun todella kivikkoiseksi ja juurakkoiseksi. Pari kertaa melkein päätyi nenälleen. Löytyi se ensimmäinen geokätkökin matkalta, ja sitä piilotellessa palokärki saapui ojan toiselta puolen äänekkäästi huudellen. Paikallinen reviirivaris oli myös kovin hermostunut. Syyksi paljastui toinen varis, joka mitä ilmeisemmin yritti toisen reviirille.

Hieno kallioseinä, tosin vielä hieman pieni huuhkajalle. Kuva©Tuija Palonen.

Kirskaanniemen kärjestä löytyi hieno laavualue ja toinen geokätkö. Evästauko oli ilmiselvästi paikallaan, vaikka pari puukiipijää meistä vähän varoittelikin. Toinen oli hetken näkyvissä puuceen seinällä, mutta hävisi siitä johonkin. Tuuli osui valitettavan hyvin laavulle, joten Höytämöjärven pikaisen tarkastuksen ( 2 kalalokkiparia, naurulokkeja ilmassa ) tarkoitus oli jatkaa matkaa. Tosin ensin pieni huoltokäynti edellä mainittuun rakennukseen.

Ja tämähän on sitten jo jonkinasteinen legenda lintupiireissä, kun Tuija poistuu vessaan, yleensä jotain tapahtuu. Joko se löytää matkalta jonkin mielenkiintoisen lajin ( ks. Sumuisessa Säpissä, 10/2010), tai harvinaisuus ilmestyy sille paikalle, josta Tuija poistui. Näin tuli nuijattua kaksi tornin yli lentävää jalohaikaraa tornien taistossa eräänä vuonna. No, mitään ihmeitä ei näkynyt, mutta jokin rapisteli huussin seinällä parin metrin korkeudella. Ampiaisia varmaan, hakemassa vanhaa puuta pesämateriaaliksi. -Hee-etkinen, eihän vielä ole ampiaisia! Mitäs ihmettä? Lähempi tarkastelu ulkopuolelta kertoi, mihin puukiipijä oli kadonnut vessan seinältä. Mihinkäs muualle kuin pesäänsä. Ulkoseinän pystypanelointi oli vähän repsallaan, ja lintu oli tehnyt pesänsä parin sentin rakoon varsinaisen seinälaudoituksen ja paneloinnin väliin. Pesämateriaalien määrästä päätellen pesä ei edes ollut uusi, vaan kyseessä oli vanha pesäpaikka. Jo oli pieni lintu löytänyt itselleen ison pöntön!

Puukiipijän pesän sisäänkäynti ja astetta isompi puukiipijän pönttö. Kuvat©Tuija Palonen

Emme jääneet häiriköimään lintuja pidemmäksi aikaa, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin. Pyöräparkin vieressä järripeippo hyrräsi metsässä. Vanha Lempääläntie päällysteineen oli helpostus, sillä huono polvi huusi jo hoosiannaa kivikkoisella polulla ja upottavalla metsätiellä polkemisen jälkeen. Ihan tien vieressä kuikutti harmaapäätikka, päivän toinen. Sitä yritettiin sihtailla kiikariin huonolla menestyksellä, kun tien yli tuli päivän kolmas harmaapäätikka, havaittavasti naaras.

Sähkölangalta tien vierestä löytyi vielä sepelkyyhkypari, ja pieni parvi järrejä hyrisi peltoaukion laidalla. Oli jo aika kääntyä kohti Hervantaa, kun ennustettu muutto käynnistyi. Jostain läheltä noussut 16 kurjen parvi tuli matalalla suoraan yli. Parin korkeudenotto kierroksen jälkeen parvi jatkoi kohti koillista. Mukava lopetus retkelle. Ajatus oli tosin ennenaikainen, sillä Hervannan keskustassa toisen kurkiparven äänet saivat katseen kääntymään taas taivaalle. Komea 70 linnun parvi matkasi samaan suuntaan kuin edellinenkin. Ei kun taas jatkamaan kohti kotia. Silmäkulmasta tuli huomattua, että kurkiparven perässä räpiköi kolme lintua, jotka vimmatusti yrittivät saada jo kaukana edellä menevää parvea kiinni. Eiväthän nämä ole kurkia, vaan 3 harmaahanhea! Yritä siinä nyt jalankulkijoiden seassa pyöräillessä määrittää myötätuuleen kiitävät hanhet.. Ruumiita tai kolaria ei tullut, mutta hanhet jäivät kyllä määrittämättä lajilleen. Ensi kerralla sitten paremmin, mutta retken viimeiset havainnot olivat hienoja..

-Tuija