Retkikertomus 12.6.2022 Tampereella Pappilassa Sikosuolla pidetyn lintukävelyn tunnelmista
Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen järjestämä lintukävely sunnuntaina 12.6.2022 osui kauniille ja lämpimälle päivälle. Lähtöpaikalle Sikosuon reunalle kerääntyi aamulla klo 9 runsaat 25 osallistujaa. Sikosuo on kosteana ja rehevänä lehtomaisena paikkana oiva alue hyttysille, mutta ei ainakaan omasta mielestäni hyttysistä ollut tällä kertaa suuremmin vaivaa. Polut eivät myöskään olleet kovin kuraisia. Pahimmat ennakko-odotukset eivät näin ollen toteutuneet.
Jotenkin on koko kevään ja alkukesän ajan ollut sellainen mielikuva, että lintuja on ollut vähemmän kuin esimerkiksi viime vuonna. Monet paikat ovat olleet aika hiljaisia linnunlaulusta. Tässä vaiheessa jo muutoinkin lintujen laulu alkaa hiljentyä lintujen pesintäkiireiden vuoksi. Tosin uutta pesintää suunnittelevat lajit ovat jälleen aloittaneet aktiivisen laulun. Esimerkkinä voidaan mainita mustarastas.
Sikosuolla oli kuitenkin mukava lehtolintujen laulukonsertti. Kävelyn alussa jo parkkipaikalla saatiin kuunnella punakylkirastasta ja mustapääkerttua. Kävelytien alkupuolella kuului myös terhakkaan peukaloisen tuttua voimakasta laulua matalalta maasta kasvillisuuden ja risukon seasta. Harmaasieppo sirahteli, ja käpytikat varoittelivat. Punarintakin esitteli muutamassa kohdassa puron solinaa muistuttavaa lauluaan. Punakylkirastaita oli äänessä kaikkialla.
Lintukävelyyn osallistujat halusivat oppia erottamaan lehtokertun ja mustapääkertun laulusta. Useassa kohdin retken aikana oli tilaisuus kuunnella näitä laulajia. Mustapääkertut laittoivat hieman hyppivän ja matkintoja sisältävän laulunsa loppuosaan upeat huiluäänet. Nämä huiluäänet saattavat muistuttaa jonkin verran mustarastaan huiluääniä. Lehtokertun laulu on puolestaan ainakin omasta mielestäni tasaisempaa lavertelua ja vähemmän matkintoja sisältävää kuin mustapääkertun.
Sikosuon joen ylittävän sillan pielessä saatiin kuulla sirittäjän kolikonpyöritystä. Sillan läheisyydessä oli tiltaltti tiputtelemassa. Kävelytien molemmin puolin aivan vieressä tien vasemmalla puolella lauloi lehtokerttu ja oikealla puolella mustapääkerttu.
Kävelyreitti kulki vielä Sikosuon ”sisäosien” kautta, mutta tuolta ei löytynyt tällä kertaa kultarintaa eikä satakieltä. Kultarinta on Sikosuolla jokavuotinen laji. Kultarinta olikin kuultu aiemmin alueella. Omasta mielestäni kultarinta on yksi sellainen laji, jonka vinkulelun äänien korostamaa taitavaa laulumatkimista on aina kiva kuunnella. Yksi suosikkilintuni.
Sikosuon reunoilla on pensaikkoalue. Siellä korviin tarttui pensaskerttu ja yhden kerran kaukaa vihellellyt punavarpunen jostakin .
Osallistujat esittivät useita kysymyksiä linnuista ja niiden tunnistamisesta sekä kiikareista. Yritin vastailla parhaan kykyni mukaan.
Lintukävelyllä havaittiin 27 lajia. Sinitiainen ruokki poikasiaan pesäpöntössä kunnioittaen BirdLife Suomen valtakunnallista pönttöbongausta. Peipollakin oli ruokaa nokassaan poikasille. Monilla muillakin linnuilla oli kiire poikasten ruokkimisen kanssa.
Kiitokset taas kaikille lintukävelylle osallistuneille mukavasta aamupäivästä hyvällä lintupaikalla lintujen seurassa. Samalla oli mahdollisuus tutustua Sikosuon kasvillisuuteen ja ottaa kuvia kasveista.
Oppaana toiminut
Jukka T. Helin