Kaakkurien pesimälammella
Pirkanmaan kaakkurikanta on siinä 70-80 paria. Koko Suomen kanta on 750 – 1500 paria. Eniten kaakkureita pesii Pirkanmaalla Nokialla, Ruovedellä, Ylöjärven Kurussa, Kangasalla ja Orivedellä. Kaakkurit pesivät usein lähekkäin ryhminä jokainen pari omalla lammellaan. Samalla lammella voi pesiä myös useitakin pareja.
Kaakkurin pesimälampi on metsälampi tai suorantainen lampi. Hyvin harvoin pesä sijaitsee Pirkanmaalla suonkeskellä lampareessa. Lammen ei tarvitse olla kuin kapealti rahkareunainen, jos siellä on mätässaareke tai tekosaareke pesintää ajatellen. Kaakkurin pesimälammen koko on yleensä 5-10 ha.
Kaakkurin pesä on vain pieni syvennys maassa vesirajan tuntumassa. Kaakkuri munii säännöllisesti 2 munaa, mutta munia voi olla yksi tai kolmekin. Hautomisaika on vajaa kuukausi, ja poikaset lentävät n. 7 viikon ikäisinä. Kaakkurin parisuhde voi olla elinikäinen. Kaakkurit pesivät vuodesta toiseen samalla pesäpaikalla.
Kaakkurin kanta taantui selkeästi 1900-luvulla. Tämä johtui osaltaan siitä, että kaakkureita sai vapaasti ampua vuoteen 1961 asti. Kaakkuri rauhoitettiin vuodesta 1962 alkaen. Kaakkurista maksettiin myös tapporahaa. Kaakkurin vainoamisen syynä oli se väittämä, että kaakkurit käyttäisivät ravinnokseen suuren määrä kalaa ja olisivat tästä syystä haitallisia. Onneksi ajat ovat muuttuneet, ja näitä upeita kaakkureita suojellaan nykyisin.
Kaakkuria uhkaavat olosuhteet talvehtimis- ja muuttoalueilla, petoeläimet, lampien muuttuminen rauhattomiksi muun muassa rantarakentamisen vuoksi ja ihmisten tahallinen tai tahaton häirintä. Moni kaakkurin pesimälampi sijaitsee vilkastuvalla retkeilyalueella. Etenkin hautomisaikana kaakkurit häiriintyvät helposti, ja pesintä epäonnistuu. Pesimälammella ei pidä uida liian lähelle pesää eikä koiria saa päästää vapaana lampeen uimaan. Turhaa metelöintiä on vältettävä. Hautovaa lintua ei saa häätää pesältä pois.
On sanottu, että kaakkurit ovat arkoja erämaan lintuja. Tämä onkin edelleen totta. On kuitenkin havaittavissa, että kaakkurit (ainakin jotkut yksilöt) sopeutuvat kyllä melko hyvin, vaikka lampi olisikin ihmisasutuksen lähellä. Esimerkiksi kesämökki pesimälammella ei estä välttämättä kaakkurien onnistunutta pesintää, jos vain kaakkurin vaatima häiriöttömyys otetaan riittävästi huomioon. Muutama kaakkuripariskunta pesii toistuvasti ja onnistuneestikin esimerkiksi Tampereella aivan ihmisasutuksen lähituntumassa. Ne ovat sopeutuneet hyvin ihmisten läsnäoloon ja ihmisten pitämiin ääniin.
Olen käynyt muutamana päivänä yhden kaakkurilammen rannalla seuraamassa kaakkurien perhe-elämää. Kaakkureilla on kaksi poikasta, mutta viime päivinä olen havainnut vain yhden. Kun kävelin tänään keskiviikkona 6.7.2022 kauniissa aamusäässä kohti lampea, kuulin jo kaukaa kaakkureiden kiljuntaa ja valitusta. Ajattelin, oliko toinen emo tuonut juuri kalan poikaselle. Kun pääsin lammen rannalle, havahduin siihen, että lammella oli vieras kaakkuri. Lammella pesivä pari ei suvainnut tätä, vaan ajoi ”tunkeutujaa” lammelta pois. Vierailija ei ollut kovin halukas lähtemään, vaan vaihtoi paikkaa lammen eri puolille. Lopulta vieras kaakkuri kuitenkin kiersi lennossa lammen pari kertaa nousten korkeammalle. Sitten se poistui paikalta, ja rauha palasi lammelle.
Kaakkuriemot kiljuvat kyllä toisileenkin aina välillä. Toinen emo aloittaa, ja toinen sitten vastailee vaikkapa pesälautalta. Näin ne pitävät yhteyttä keskenään äänin. Tutkimuksen mukaan kaakkurilla on Suomen linnuista kovin ääni (lähes 90 dB), mutta voi olla, että kurjella on kaakkuria kovempi ääni, kun otetaan huomioon kaakkurille tuleva hyöty ympäristöakustiikan puolesta. Kaulushaikaran puhaltelut kantaavat Suomen linnuista kauimmaksi.
Tänään aamulla toinen kaakkuri lähti yhtäkkiä juoksemaan vettä pitkin ja nousi siivilleen. Kaakkuri joutuu kietämään pienen lammen pari-kolme kertaa, jotta se saa korkeutta kylliksi. Sitten, kun kaakkuri oli riittävän korkealla lähtöä ajatellen, se alkoi kaakattaa tunnusomaisesti. Noin viidentoista minuutin kuluttua kuului jälleen kaakatusta. Kaakkuri palasi lammelle kala nokassaan. Se laskeutui lammelle ja suuntasi sitten kohti pesintälauttaa. Lautan luona kaakkuri houkutteli poikasta hiljaa äännellen. Pian poikanen uikin emon luokse ja sai kalan ravinnokseen. Kaakkurit voivat hakea kalaa jopa yli kymmenen kilometrin päästä.
Kaakkureiden perhe-elämää voi vielä seurata pesimälammilla, kunhan muistaa, ettei aiheuta niille häiriötä. Kaakkurit muuttavat aikanaan loppuvuodesta Pohjanmeren ympäristöön, mutta ne siirtyvät kalastelemaan isoille järville poikasten saavutettua lentokyvyn.
Nämä kauniit kesäaamut kaakkurilammen rannalla ovat antaneet monia elämyksiä. On mielenkiintoista ja antoisaa havainnoida kaakkurien elämää. Todellinen elämys on havaita, miten peloton kaakkuri ui vain muutaman kymmenen metrin päästä luottaessaan paikalla olevaan tarkkailijaan.
Kaakkuriterveisin
Jukka T. Helin