Retkikertomus Tampereella pidetystä Hatanpään alueen lintukävelystä sunnuntailta 5.3.2023

Helmi-maaliskuun vaihteessa oli jo kovin keväistä. Lintujen muuttokin alkoi selkeästi voimistua Pirkanmaalla. Kotkia muutti, ja muiden varhaisten lajien ensimmäisiä tiedustelijoita saapui. Sitten sää otti talvista takapakkia lumen kera. Ennusteet lupaavat myös jatkossa kylmää säätä ja koviakin yöpakkasia. Kävelypäivän sää oli kuitenkin edelleen varsin mukava. Pakkasta vain muutama aste. Tuulikin puhalteli varsin vaimeasti.

Kävelyn lähtöpaikalle oli kerääntynyt runsaat 40 innokasta kaikenikäistä kävelijää. Kävelylle lähdettiin perinteisesti Hatanpäältä Viinikanlahden rannalta Takon soutajien laiturin luota. Kylmentynyt sää näkyi sinä, että jo laajasti sulana olleessa Viinikanlahdessa ei uiskennellut kuin pari sinisorsaa. Keväiseltä Viinikanlahdelta löytyy yleensä jo varhain ensimmäiset telkät ja isokoskelot. Lokkejakaan ei alueelta löytynyt kuin yksi harmaalokki. Harmaalokki näytti kauempaa katsottuna varsin tummalta. Se toi mieleen merilokin. Mutta valon vaikutus aiheutti tummuuden. Mustaselkäisiä lokkeja on aina syytä tarkkailla pitempään ja eri asennoissa. Valo saattaa vaikuttaa yllättävän voimakkaasti värisävyyn.

Sitten lähdettiin kävelemään rantaa pitkin kohti Hatanpään kärkeä. Samalla vastailin muutamiin lintukysymyksiin. Kerroin muun muassa, miksi varpunenvähenee ja pikkuvarpunen runsastuu. Kävelyihin osallistujat voivat esittää kysymyksiä linnuista ja lintuharrastuksesta. Tämä on yksi tärkeä muoto lintukävelyitä. Oppaat sitten vastaavat parhaansa mukaan.

Hatanpään alueella esiintyy sekä varpusia ja pikkuvarpusia. Varpusten säilymistä alueella edistävät paikka paikoin tiheät puskat, jotka antavat suojaa. Lisäksi muutamissa vanhoissa rakennuksissa on sopivia koloja varpusten pesintää ajatellen. Varpusille onkin hyvä olla suojapaikkoja riittävästi, koska varpushaukat ovat niille uhkina. Nytkin havaitsimme Hatanpäällä yhden ylitsemme kohti Pyynikkiä järven yli lentävän varpushaukan.

Viherpeippojen ja vihervarpusten keväistä laulua kuului vähän jokapuolella. Urpiaisparviakin oli liikkeellä. Punatulkkujen runsaus on ollut tänä talvena hieman yllättävääkin, koska marjoja ei ole juurikaan ollut. Punatulkut ovat kuitenkin nauttineet vaahteroiden siemenistä. Tilhen äänikin kuului pari kertaa Hatanpään kartanon tienoilla. Tilhi on ollut lajina harvinaisuus Pirkanmaalla kuluvana talvena. Yksittäinen räkättirastas ilahdutti, kun laskeuduttiin Arboretumiin kartanon parkkipaikalta.

Monen tavoitteena lienee ollut nähdä Atboretumissa koko talven viihtynyt ja hiiriä/myyriä napostellut hiiripöllö. Hiiripöllö vilahti nopeasti lennossa, mutta kätkeytyi valitettavasti tiheiden kuusien sekaan. Varmaankaan moni ei ehtinyt sitä havaita. Hiiripöllön käytös on muuttunut. Hiiripöllö on ollut koko talven varsin näkyvä istuen yleensä kuusten tai lehtipuiden latvassa tai oksilla. Se on saalistellut aktiivisesti. Nyt näyttää siltä, että se on pitempiä aikoja hyvin piiloutuneena esimerkiksi kuusten alaoksien peittoon. Onpa jopa esitetty ajatuksia siitä, että pöllö olisi huonokuntoinen. Huonokuntoisuudesta ei ole kuitenkaan saatu selkeitä merkkejä tähän mennessä. Toivottavasti hiiripöllö hyväkuntoisena pystyy pian suuntaamaan kohti pesimäalueita.

Jatkoimme kävelyä kohti Rantaperkiön rantametsää ja ruokintapaikkaa. Vihilahden sillan kohdalla oli jokusia sorsia, joiden joukossa oli pari ns. valkokauluksellista kööpenhaminalaista. Saavuimme hitaasti kävellen ruokintapaikalle. Ruokintapaikan ylläpitäjä Matti Koukkunen kertoi, että vähän ennen saapumistamme paikalla oli ollut runsaasti lintuja, mutta nyt lintuja oli aika vähän. Linnut tulevat ruokinnoille usein sysäyksittäin. Esimerkiksi aamuisin ja iltaisin linnut käyvät ruokailemassa vilkkaasti.

Ruokinnan tuntumassa kuului kovaäänistä viherpeippojen ja vihervarpusten laulua. Urpiaisia oli surisemassa. Talitiaiset ja sinitiaiset päästelivät keväisiä aiheita. Mustarastaiden upea huilulaulu kaikui kaikkialla. Käpytikat rummuttivat. Korviini tarttui myös ruokinnalla viihtyneen peipon vielä takkuileva laulu.

Ruokinnalta suuntasimme kävelytietä pitkin kohti Rantaperkiön länsipäätä ja venesatamaa. Tavoitteena oli havaita tikkoja tai vaikkapa jokin päivälevolla oleva pöllö. Toisen ruokinnan vieressä tavattiin pikkutikkakoiras. Oli vähällä jäädä huomaamatta, koska ei pitänyt ääntä eikä edes naputtelu juurikaan kuulunut. Onneksi porukassa oli tarkkoja kiikaroijia mukana. Pikkutikasta taisi joku saada eliksenkin.

Metsäalueen länsipäässä venesataman tuntumassa on vanhaa metsää. Alueella on myös jätetty oikeaoppisesti lukuisasti kaatuneita punrunkoja maahan. Täällä on tavattu aika säännöllisesti palokärkeä ja pohjantikkaa – toisinaan jopa huuhkajaa. Nyt korviin kuului palokärki, joka nähtiin myös lennossa. Palokärki huusi tunnusomaisesti kliija, kliija. Närhikin rääkyi, mutta pohjantikasta ei saatu havaintoa. Retken aikana havaittiin tikoista käpytikka, pikkutikka ja palokärki. Käpytikkoja tuntuu olevan varsin runsaasti.

Palasimme takaisin ensimmäiselle ruokinnalle. Tilanne oli muuttumaton. Lintuja oli edelleen aika vähän ruokinnalla ja sen tuntumassa. Mustarastaita lenteli ruokinnan läheisyydessä ja ruokinnalla reilusti yli kymmenen yksilöä. Korea koirastikli innostui laulamaan aktiivisesti kevätlaulua. Tiklin lauluun päättyikin tämänkertainen lintukävely.

Kiitokset kaikille osallistujille mukavasta retkestä! Tervetuloa uudelleen Pily:n lintukävelyille.

Seuraavat lajit havaittiin:

sinisorsa, varis, varpunen, pikkuvarpunen, naakka, talitiainen, sinitiainen, närhi, viherpeippo, tilhi, räkättirastas, punatulkku, harmaalokki, urpiainen, vihervarpunen, hiiripöllö, mustarastas, korppi, puukiipijä, käpytikka, palokärki, pikkutikka, varpushaukka, hippiäinen, harakka, tikli ja peippo.

Tarkistettu laskenta antaa tulokseksi 27 lajia.

Jukka T. Helin