Lintujen tunnistaminen

Näin muuttavan ison petolinnun, mikähän se oli?

Antti Virta

Paul Boijer, Kari Hiltunen ja Juha Lehtinen

Taas on se aika vuodesta, kun isot petolinnut lähtevät liikkeelle. Isot petolinnut ovat ensimmäisiä kevätmuuttajia Pirkanmaalla. Suurin osa maakunnassa nähtävistä kotkalinnuista on merikotkia. Merikotkia havaitaan keväisin muutolla tyypillisesti muutamia satoja ja maakotkia vain joitakin kymmeniä. Maaliskuussa alkaa myös hiirihaukkoja ja piekanoita näkyä muutolla. Kaikkia näitä lajeja talvehtii myös Pirkanmaalla. Alla on annettu vinkkejä, miten nämä alkukeväällä muuttavat isot petolintulajit erotetaan parhaiten lennossa toisistaan.

Merikotka

Merikotka on Pirkanmaalla selvästi yleisin kotkalaji kaikkina vuodenaikoina. Merikotkan muutto alkaa helmikuun puolessa välissä ja päämuutto ajoittuu helmi-maaliskuun vaihteeseen. Muutto jatkuu aina huhtikuun puolelle. Pirkanmaalla pesii kymmenkunta merikotka paria, mutta määrä on nousussa. Pesimättömiä lintuja kiertelee maakunnassa ympäri vuoden.

Merikotkan muoto on hyvin tyypillinen ja sitä kuvaillaan usein ”lentäväksi ladonoveksi” tai ”räsymatoksi”. Siivet ovat suorakaiteen muotoiset, hyvin pitkät ja leveät kauttaaltaan. Siivenkärjet ovat leveät ja harittajat pitkät. Pyrstö on suhteellisen lyhyt ja kiilamainen. Pää on suuri ja työntyy selkeästi eteen. Nokka on todella voimakas.

Merikotkan lentotyyli on hyvin rauhallista ja vakaata, ja siiveniskut ovat todella hitaita ja voimakkaita. Matkalennossa merikotka käyttää siipiä todella paljon. Liidossa ja kaarrellessa merikotka pitää siipiä likimain vaakatasossa.

Kuva 1. Vanhalla merikotkalla on vaalea pää ja kaula, täysin valkoinen kiilamainen pyrstö ja suuri keltainen nokka. Siivet ja ruumis ovat tasaisen ruskeat. Huomaa myös pitkät ja leveät siivet sekä pitkät harittajat. ©Juha Lehtinen

Kuva 2. Nuoren ja esiaikuisen merikotkan höyhenpuku on todella kirjava. Tummalla pohjalla on vaihteleva määrä valkoisia kuvioita. Tyypillistä ovat vaaleankirjavat kainalot ja vatsa. Siipisulat ovat kuitenkin tasaisen tummat eikä niissä ole valkoisia kuvioita. Nuoren linnun pyrstö on tumma. Huomaa tässäkin tyypillinen merikotkan muoto: pitkät leveät siivet, pitkät harittajat, kiilamainen pyrstö ja eteen työntyvä pää. ©Juha Lehtinen

Maakotka

Maakotkien kevätmuutto alkaa jo tammi-helmikuun vaihteessa päämuuton osuessa helmikuun puoliväliin. Muutto jatkuu maaliskuun loppupuolelle asti. Vanhoja lintuja nähdään muutolla vain muutamia johtuen siitä, että vanhat maakotkat talvehtivat hyvin lähellä pesimäreviireitään. Nuoria ja esiaikuisia lintuja nähdään muutolla joitakin kymmeniä. Pirkanmaalla maakotka on hyvin harvinainen pesimälaji.

Maakotka voi muodoltaan vaikuttaa merikotkaa enemmän haukalta lähinnä piekanalta. Maakotkan siivet ovat pitkät ja kärkeä kohti kapenevat. Harittajat ovat selvät, mutta eivät yhtä pitkät ja erottuvat kuin merikotkalla. Pyrstö on pitkä ja viuhkamainen, pää on pienempi kuin merikotkalla eikä työnny esiin ja nokkakaan ei ole yhtä voimakas.

Maakotkan lentotyyli on selvästi merikotkaa kevyempää. Matkalennossa maakotka tyypillisesti lyö siivillään muutaman kerran ja liitää pitkään. Se myös hyödyntää tuulta merikotkaa enemmän. Liitäessä ja kaarrellessa maakotka pitää siipiään selvästi vaakatason yläpuolella kevyessä V-asennossa.

Kuva 3. Vanha maakotka on väritykseltään hyvin yksivärisen ruskea. Muoto on kuitenkin tyypillinen: pitkät kärkeä kohti kapenevat siivet, pitkä viuhkamainen pyrstö ja pieni pää. Nokka on kotkamaisen suuri, mutta selvästi merikotkan nokkaa pienempi. Maakotkan nokka ei myöskään ole koskaan kokonaan keltainen. ©Arto Lappalainen

Kuva 4. Nuoren ja esiaikuisen maakotkan siivillä on suuret valkoiset laikut. Muuten lintu on alapuolelta hyvin tasaisen tumma eikä sillä ole esimerkiksi valkoista kainaloissa tai vatsassa. Maakotkan pyrstö on pitkä ja viuhkamainen. Nuorella linnulla pyrstön tyvi on valkoinen ja pyrstön kärjessä on leveä musta kärkivyö. Huomaa myös merikotkaa pienempi pää ja nokka sekä maakotkan oranssi kruunu. ©Paul Boijer

Kuva 5. Nuorten maakotkien valkoiset alueet loistavat hyvässä valossa kauas. Huomaa myös siipien yläpinnoilla näkyvät laikut käsisiivellä ja valkoinen pyrstön tyvi. Huomaa myös lintujen muoto: pitkät kärkeä kohti kapenevat siivet, pitkä viuhkamainen pyrstö ja pieni pää. ©Paul Boijer

Hiirihaukka

Yleisin iso petolintu Pirkanmaalla. Kevätmuutto alkaa jo maaliskuun alussa ja parhaina muuttopäivinä voi nähdä yli kaksikymmentäkin lintua. Muutto jatkuu vielä läpi huhtikuun. Hiirihaukka myös pesii yleisenä Pirkanmaalla.

Hiirihaukka on muodoltaan aika tanakka petolintu. Siivet ovat suhteessa melko lyhyet ja leveät, ja siipien kärjet ovat pyöreät. Pyrstö on melko lyhyt ja leveä. Hiirihaukka käyttää lentäessä siipiä melko paljon. Siiveniskut ovat nopeita ja jäykkiä. Liitäessä ja kaarrellessa siivet ovat vaakatasossa tai aavistuksen yläviistoon.

Hiirihaukan väritys vaihtelee todella paljon. Tyypillisesti hiirihaukan yleisväritys on tummanruskea, mutta väriskaala vaihtelee lähes täysin mustasta melkein täysin valkoiseen. Seuraavat tuntomerkit toimivat kuitenkin hyvin värimuodosta riippumatta. Siipisulat ovat vaaleat ja poikkijuovaiset, ja siiven takareuna sekä harittajat ovat laajalti mustat. Pyrstö on tummahko ja myös poikkijuovainen. Pää, ruumis ja siiven peitinhöyhenet ovat tummanruskeat. Rinnassa on lähes aina vaalea poikkivyö. Selkäpuolelta hiirihaukka on tasaisen tummanruskea.

Kuva 6. Tyypillinen hiirihaukka. Ruumis, pää ja siiven peitinhöyhenet ovat tummanruskeat. Siipisulat ovat vaaleat ja poikkijuovaiset. Siiven takareuna ja harittajat leveälti mustat ja pyrstö poikkijuovainen. Huomaa myös hiirihaukan tanakka olemus, lyhyet ja leveät siivet sekä pyöreä siiven kärki. ©Paul Boijer

Piekana

Piekanan päämuutto ajoittuu Pirkanmaalla vasta huhtikuun puoleen väliin, mutta jo maaliskuussa alkaa ensimmäisiä piekanoja näkymään muutolla. Piekanojen kevätmuutto loppuu huhtikuun loppuun mennessä. Piekanoita myös talvehtii muutamia Pirkanmaan alueella lähes vuosittain. Pirkanmaalta on todettu vain kolme piekanan pesintää kautta aikain.

Piekana on muodoltaan hyvin samankaltainen kuin hiirihaukka. Piekanalla on kuitenkin suhteessa pidemmät siivet ja pyrstö. Piekanan lentotyyli on hiirihaukkaa rauhallisempi ja siiveniskut rennommat. Siivet ovat liidossa ja kaarrellessa hyvin selvästi yläviistoon V-asennossa.

Väritys vaihtelee huomattavasti hiirihaukkaa vähemmän. Piekanalla on hiirihaukan tapaan vaaleat siipisulat, joissa tummia poikkijuovia. Myös siiven takareuna ja harittajat ovat leveälti mustat. Pyrstö on tyvestä puhtaan valkoinen ilman poikkijuovia ja pyrstön kärjessä on leveä musta kärkivyö. Siiven peitinhöyhenet ovat vaaleat ja siiven taipeessa on musta pyöreä laikku, jota kutsutaan karpaalilaikuksi. Vatsa on yleensä tumma ja pää vaaleahko. Vatsassa ja rinnassa on sukupuolesta ja iästä riippuen vaihteleva määrä valkoista.

Kuva 7. Piekana on hyvin tyylikäs lintu. Huomaa valkoinen pyrstön tyvi ja leveälti musta pyrstön kärkivyö. Musta karpaalilaikku siiven taipeessa kontrastoituu vaaleisiin peitinhöyheniin. Vatsa on tumma ja pää vaaleahko. Piekanan lentotyyli ja pyrstön väritys voivat tuoda mieleen jopa maakotkan, mutta huomaa hyvin erilainen väritys siiven alapinnoilla ja erilainen ruumiin väritys. ©Olavi Kalkko

Kuva 8. Piekanan yläpuoli on melko tasaisen tumma lukuun ottamatta valkoista pyrstöä, jossa on leveä musta kärkivyö. Myös vaalea pää erottuu yläpuolelta. ©Geiger

Lopuksi

Petolintuja määritettäessä on hyvä muistaa, että yksittäisen linnun koon arviointi on kokeneillekin harrastajille usein todella haastavaa, jos sopivia vertailukohtia ei ole lähettyvillä. Petolintuja oppii määrittämään vain oikeasti katsomalla niitä ja kokemus auttaa löytämään erottavia tuntomerkkejä.

Havaitessasi itsellesi vieraan petolinnun, kannattaa painaa mieleen ja kirjata ylös mm:

  1. linnun muoto: siipien pituus, pyrstön pituus, harittajien lukumäärä, pään ja nokan koko sekä siipien asento.
  2. linnun väritys: siipien ylä- ja alapintojen väritys sekä pyrstön ja ruumiin väritys

Myös kuvan ottaminen on aina hyvä apu. Kuvista on helppo jälkeenpäin tutustua tuntomerkkeihin ja jos oma osaaminen ei riitä, voi aina kokeneemmilta kysyä apua. Määritysapua voi esimerkiksi kysyä Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen Aluerariteettikomitealta, .