Hämeenkyrö, Sarkkilanjärvi

Sarkkilanjärvi on valtakunnallisesti arvokas lintujärvi. Järvi on peltoaukeiden ympäröimä,
matalavesinen ja osittain umpeenkasvanut tarjoten runsaalle vesilintulajistolle hyvät ruokailu- ja levähdysmahdollisuudet. Ympäröivät pellot tuovat lajistoon oman lisänsä.

Sijainti ja saapuminen

Hämeenkyrön keskustasta n. 9 km Tampereen suuntaan valtatien 3 varrella. Sarkkilanjärven pohjoispää on aivan valtatien 3 kupeessa oikealla puolella. Järven länsirannalla on kaksi lintutornia. Niille pääsee, kun kääntyy Rokkakosken risteyksestä etelään Sarkkilantielle. Järven luoteiskulman torni on heti tien alussa maatilan tuntumassa. Toinen torni on reilun kilometrin päässä järven keskivaiheilla mäen rinteen päällä, missä on myös maatasalla oleva levähdyskatos. Linnustollisesti Sarkkilanjärvi sijaitsee etelä-pohjoissuuntaisella muuttoreitillä jota ruokkii
etelän suunnalta pitkät vesistöt kohti Kulovettä. Erityisesti kurkien ja hanhien muuttoreitit varsin usein kulkevat järvilaaksoa seuraten.

Retkeily alueella

Sarkkilanjärvi sopii koko perheen linturetken kohteeksi, sillä linnut ovat hyvin nähtävillä
ilman erityistä vaivaa. Järven molemmilta torneilta hallitsee erittäin hyvin oman osansa järveä sekä ympäröiviä peltoaukeita. Järvellä ei ole sitä kiertäviä polkuja vaan havainnointi tapahtuu joko lintutorneilta tai länsipuolen tieltä. Lintutorneissa ja katoksessa on tienoon linnustosta ja muista luontoaiheista kertovia tietotauluja. Luoteisella lintutornilla on havaintolaatikko, jossa säilytettävästä vihkosta voi tarkistaa, mitä lintuja alueella on nähty.

Liikkumisrajoitukset

Alueella liikkuminen tulisi rajoittaa tarkkailua varten rakennetuille torneille, joista on riittävän hyvät mahdollisuudet nähdä järven koko lajisto. Järveä ympäröi lähes kaikkialla viljelykäytössä olevat pellot, joilla kulkeminen ei ole suotavaa viljelyn eikä myöskään linnuille aiheutuvan häiriön vuoksi.

Linnusto

Sarkkilanjärvi kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Järvi oli pitkään lähes kokonaan kasvien valtaama, mutta vuosituhannen vaihteessa kasvillisuutta niitettiin. Tiheiden järvikortekasvustojen lomaan on näin syntynyt tilaa syysmuutolla levähtäville linnuille. Kunnostustoimet ja lintutornien rakentaminen kuuluivat hankkeeseen (1998–2000), jonka tarkoitus oli mm. kohottaa Sarkkilanjärven arvoa lintuvetenä. Hanke toteutettiin maanomistajien ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen yhteistyönä. Lintutornit on rakennettu vuonna 2000 maanomistajien ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen yhteistyönä. Vuonna 2007 on toteutettu järven pohjoispäähän vesiuomia ruoppaamalla tekosaaria, joilla pyritään turvaamaan sorsille, lokeille ja kahlaajille pienpetovapaa pesimismahdollisuus.

Sarkkilanjärvi sijaitsee viljelylaaksossa. Pellot ympäröivät järveä lähes kauttaaltaan ja ulottuvat paikoin rantaan asti, joten rantakasvivyöhyke on kapea. Pensaikkoja on itärannalla ja pohjoispään luhdalla. Järvi on joen laajentuma: joki tuo valumia laajoilta alueilta ja ravinteita tulee myös järveä kiertäviltä rinnepelloilta. Järvi onkin rehevöitynyt ja kasvamassa umpeen. Avovettä on järven keskivaiheilla.

Järven linnusto on lajirikasta itse järven tarjoamien ravintomahdollisuuksien ja myös ympäröivien peltojen ansiosta. Keväällä järven itärannan pelloilla saattaa viipyä kymmenpäisiä metsähanhi– ja kurkiparvia. Maalis-toukokuussa järvellä lepäilee parhaimmillaan 300 joutsenta, huhti-toukokuulla satoja vesilintuja. Sinisorsien, tavien ja haapanoiden joukossa tavataan merkittävästi myös jouhisorsia, säännöllisesti lapasorsia ja heinätavikin on jokakeväinen tuttavuus. Toukokuussa järven pohjoispään luhtaniityillä levähtää kahlaajia: liroja, valkovikloja, mustavikloja ja suokukkoja. Eteläisen sisämaan kautta harvalukuisina muuttavat karikukko ja jänkäsirriäinenkin on havaittu kerran.

Etenkin syyspuolella peltoaukeat keräävät petolintuja, muun muassa tuuli– ja sinisuohaukkoja. Säännöllisesti järvellä saalistavat lähistöllä pesivät ruskosuohaukka ja kalasääski. Myöhään syksyllä saapuvat jälleen joutsenet.

Sarkkilanjärven pesimälinnusto on ollut viime vuosiin asti verraten monipuolinen, vaikka muhkeimmillaan 400 pariin kasvanut naurulokkikolonia onkin väistynyt. Nokikanojen pesimäkanta oli runsas vielä 1990-luvun alussa, mutta on sittemmin romahtanut noin kymmeneen pariin. Rantojen matalan korte- ja sarakasvuston suojissa pesii sorsia, harvalukuisista lajeista säännöllisesti lapasorsa, epäsäännöllisesti jouhisorsa ja heinätavi. Haapana on runsastunut 1990-luvulla. Silkkiuikkujen parimäärä on kasvanut vesialueen avaamisen jälkeen. Sotkista säännöllisin pesijä on punasotka. Luhtahuitteja kuullaan parhaimmillaan useampia. Parina vuonna on kuultu luhtakana ja kaulushaikara.

Alavien rantalaitumien ansiosta pohjoispään pesimälajistoon kuuluu mm. keltavästäräkki ja 1990-luvulta alkaen pesimishavintoja on tehty myös punajalkaviklosta. Rantapeltojen pesimälinnusto on hyvin edustava: tuulihaukka, sarvipöllö, ruisrääkkä, useat isokuovi– ja töyhtöhyyppäparit. Ennen vakituinen peltosirkku on aivan viime vuosina hävinnyt alueen peltolinnustosta. Rantapensaikoissa kuullaan yölaulajista vuosittain pensassirkkalintua ja satakieltä.

Etupäässä keväisiä muuttohavaintoja on tehty harvinaisista petolinnuista: niittysuohaukka 2002 ja arosuohaukka jo neljästi. Muuttohaukka on nykyisin jokakeväinen vieras. Sepelrastaat ovat viihtyneet pihapiireissä ja lähipellolla on viivähtänyt tunturikiuru. Isokirvinen on tavattu kaksi kertaa syyskuussa. Toukokuun lopulla 2005 länsirannalla viivähti mustaotsalepinkäinen.

Sarkkilanjärven huomattavimmat harvinaisuudet ovat neitokurki 2001, ruskosotka 2004 ja sitruunavästäräkki jopa pesivänä kesällä 2007. Keväisin tavanomaisimpia harvinaisuuksia ovat pikkujoutsen, meri– ja tundrahanhi. Muutaman kerran on havaittu lyhytnokkahanhi, samoin harmaasorsa, ristisorsa huhtikuussa 1994. Pikku-uikku on vieraillut järvellä kahdesti.

Harvinaisin kahlaajavieras oli syyskuussa 1996 miltei viikon rantapellolla kapustarintojen seurassa oleskellut nuori siperiankurmitsa. Kahlaajaharvinaisuuksiin kuuluvat huhtikuussa 1995 tavattu keräkurmitsa sekä muutaman kerran havaittu mustapyrstökuiri. Sarkkilanjärvi tunnetaan myös syksyisistä heinäkurppahavainnoista.