Pälkäne, Kukkolan Vähäjärvi

Kukkolan Vähäjärvi, joka tunnetaan myös nimellä Kukkolanjärvi, on valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu lintuvesi. Järven Natura 2000 -alue on kooltaan 47 ha. Järvi on matala ja rehevä. Länsipää on umpeenkasvanut ja rannat pahasti pensoittuneet, mutta Life-hankkeella on järveä kunnostettu vuodesta 2007 alkaen kaivamalla allikoita ja raivaamalla pensaikkoja. Keskiosan ja itäpään umpeutuneilla alueilla kasvaa muun ohella saroja, kurjenjalkaa sekä leveäosmankäämiä. Itäosan rannat ovat ruovikkoiset. Vähäjärven kasvistoon lukeutuu melko vaateliaitakin lajeja, esimerkiksi ristilimaska ja haarapalpakko.

Saapuminen

Tampere-Lahti-tieltä (valtatie 12) käännytään Luopioisiin johtavalle tielle 322. Kun on ajettu noin 7 km, Vähäjärvi näkyy tien eteläpuolella.

Retkeily alueella

Lintutornista hallitsee valtaosan avovesialueesta. Vesilinnut levähtävät pääosin tornin itäpuolella avovesialueella, joten paras valo niiden katseluun on iltapäivällä ja illalla. Maantien levähdysalueelta lähtee polku rinnettä alas lintutornille. Polku on märällä säällä liukas. Tulvahuipun aikaan tarvitaan tornille pääsyyn kumisaappaat. Tulva-aika on tosin Vähäjärvellä valitettavan lyhyt.

Kannattaa kuitenkin pysähtyä jo 400 m ennen levähdysaluetta tien eteläpuolella olevaan peltotien liittymään männyn viereen. Tällä kohdalla olevia avovesilaikkuja ei hallitse tornista. Myös rantakanat kuuluvat yleensä tähän. Liikenteen meteli häiritsee kuuntelua, joten aamuyö on paras aika kuunnella.

Kolmas pysähdyspaikka, josta kannattaa kuunnella itäpäätä, on levähdysalueelta 500 m Luopioisiin päin Aspilantien liittymän kohdalla oleva levike. Avovesialue näkyy tästä huonosti.

Linnusto

Keväällä Vähäjärvi kerää jonkin verran levähtäviä vesilintuja, kuten haapanoita, isokoskeloita sekä tukka– ja punasotkia. Kaulushaikara on puhallellut järvellä viime vuosina. Pikkulokkiparvi saalistelee toisinaan avovesialueella. Tornin luota voi yhyttää pyrstötiaisparin. Harvinaisimpia keväthavaintoja ovat olleet ristisorsa, harmaasorsapari ja mustapyrstökuiri.

Vähäjärven pesimälinnusto on viime vuosikymmeninä muuttunut suuresti. Aiemmista pesimälajeista ovat hävinneet muiden ohella mustakurkku-uikku, joita pesi 1950-luvun alussa yli 20 paria, sekä naurulokki, joita pesi parhaimmillaan yli 500 paria. Myös jouhi– ja lapasorsa sekä ilmeisesti heinätavikin ovat kadonneet pesivinä. Vaikka uusia lajeja on tullut tilalle, on järven linnustollinen arvo heikentynyt parhaista ajoista.

Laulujoutsenen ja kurkikin pesii järvellä, mutta pienen poikasen näkeminen vaatii vähän tuuria. Härkälintu on toisinaan pesinyt aivan tornin vieressä. Petolinnuista järvellä saalistelevat useimmin lähistöllä pesivät ruskosuohaukka, kalasääski ja nuolihaukka. Luhtakana on viime vuosina röhkinyt vuosittain, luhtahuitteja on parhaimmillaan ollut äänessä viisi ja liejukanakin on tavattu parina vuonna. Yölaulajista satakielet ja rytikerttunen ovat säännöllisiä ja viitakerttusia löytyy ainakin Kukkolan kylältä. Järven pesimälajistoon kuuluvat myös haapana, tavi, tukkasotka, telkkä, nokikana, taivaanvuohi, ruokokerttunen ja pajusirkku, jotka kaikki ovat havaittavissa kesäkaudella lintutornista.

Vähäjärveä ympäröivien peltojen pesimälinnusto on viime vuosikymmeninä köyhtynyt dramaattisesti, kuten muuallakin Suomessa. Esimerkiksi aiemmin runsaat keltavästäräkki ja peltosirkku ovat kokonaan kadonneet.

Kesällä on alueella tavattu myös harvinaisuuksia. Pirkanmaan ensimmäinen ruokosirkkalintu surisi Vähäjärven itäpäässä 24.6.-13.7.2003. Valkotäpläsinirinta (sinirinnan kaakkoinen rotu) pesi järvellä kesä-heinäkuussa 1974 ja sai kolme poikasta. Kesinä 1978–80 Vähäjärvellä tavattiin kaksi turturikyyhkyä, ja laji tavattiin rannan sähkölangalla myös 1993. Sininärhi istui 18.7.1976 sähkölangalla maantien varressa Vähäjärveltä hieman Pälkäneelle päin.

Syksyllä levähtävien vesilintujen valtalajit ovat haapana ja sinisorsa, joita molempia voi olla järvellä toistasataa. Harmaahaikaroita tavataan loppukesällä ja alkusyksyllä. Uiveloita tavataan lokakuussa. Pirkanmaan ainoa varmasti luonnonvarainen kiljuhanhi ruokaili 14.9.1985 Vähäjärven länsipuolisella Mieliän pellolla.

Järvi jäätyy yleensä loka-marraskuun vaihteen tienoilla, jolloin alkaa huhtikuulle kestävä hiljaiselo. Järven keskiosasta voi kuitenkin yhyttää isolepinkäisen.