Tampere, Iidesjärvi

Kaupungin itäpuolella sijaitseva 65 hehtaarin kokoinen Iidesjärvi on Tampereen seudun tunnetuin lintujärvi. Iidesjärven tunnuslaji on naurulokki, joka pesii järvellä 250-700 parin voimin. Järvi rantoineen on monille linnuille edelleen merkittävä levähdys- ja pesimispaikka.

Yleistä

Iidesjärvi on hyvin runsastuottoinen järvi jonka rehevyyttä ihmisen toimet ovat entisestään lisänneet. Järven keskisyvyys on vain vähän toista metriä. Järven pituus on vajaa kolme kilometriä ja leveimmillään puoli kilometriä. Ennen Hervannan valtaväylän valmistumista 1970-luvulla Iidesjärvi oli yksi Suomen merkittävimpiä lintujärviä. Lajimäärä ei silloisesta ole juurikaan laskenut, mutta parimäärät ovat laskeneet yli puoleen ja samalla linnusto on yksipuolistunut.

Sijainti

Iidesjärvelle pääsee sujuvasti linja-autolla, pyörällä ja henkilöautolla.

Järvi sijaitsee Tampereen keskustan itäpuolella, Nekalan, Viinikan, Järvensivun ja Vuohenojan kaupunginosien keskellä. Lintutorni on järven kaakkoiskulmassa. Keskustasta tullessa Nekalantietä mennään järven eteläpuolella itään päin. Järven itäpään kohdalla, vähän ennen Hervannan valtaväylää, kääntyy vasemmalle pohjoiseen hiekkatie. Risteyksessä on mustavalkoinen Lintutorni-opaste. Hiekkatie on n. 100 metriä pitkä ja sen päähän voi jättää kulkuneuvon. Lintutornille on matkaa vielä toiset sata metriä polkua pitkin. Saappaat ovat usein tarpeen.

Bussilla lähimmäksi lintutornia pääsee numerolla 15. Myös linjat 21 ja 31 kulkevat läheltä. Järven pohjoisrantaa pitkin kulkee linja numero 30.

Retkeily alueella

Iidesjärven rannoilla on luhtaa ja ruovikkoa, mutta pohjoisrannat ovat osin kovia ja lähteisiä. Harmaaleppävaltaiset rantametsät ovat kosteita ja niissä on korven ja lehdon piirteitä. Parhaimmat paikat tarkkailla järven linnustoa ovat koilliskulman lintutornilta sekä Järvensivun tai Nekalan matonpesupaikoilta. Lintutornilta länteen lähtee muutaman sadan metrin pituinen polku joka on paikoin pitkostettu.

Liikkumisrajoitukset

Lintujen pesimäaikaan 1.4 – 31.7 tulee liikkumista järven itäpään luhdilla välttää.

Linnusto

Iidesjärven tunnuslaji on koko havaintohistorian ajan ollut naurulokki. Yhä edelleen järvellä pesii 250–700 paria, toiseksi eniten maakunnassa Lempäälän Ahtialanjärven jälkeen. Lintujen pesintä keskittyy länsipäähän, missä pesintää suojaa myös aivan järven kyljessä oleva ihmisasutus. Iidesjärven runsaimmat vesilinnut ovat sinisorsa, nokikana sekä silkkiuikku. Rantakanoista järvellä on tavattu 2000-luvulla liejukana, luhtakana ja luhtahuitti. Näistä liejukana tuntuu nykyään pesivän vuosittain. Järvellä yksittäisinä pareina tavattavia lajeja ovat mm. lapasorsa, haapana, tukkasotka ja punasotka.

Kuuluvin varpuslintulaji Iidesjärven itäpään ympäristössä jo kauan ollut satakieli. Iidesjärven tunnusomaisiin lajeihin kuuluu myös rytikerttunen. Kanta on vakiintunut muutamaan pariin ja ne pesivät järven eteläreunan ruovikoissa. Muita ruovikoissa ja puskissa eläviä lintuja ovat ruokokerttunen ja pajusirkku.

Järveä ympäröivä ruovikkojen ja pensaikkojen verkosto on ollut tärkeä muuttoaikaan hyönteissyöjälinnuille, kuten elokuussa pajulinnuille ja kertuille. Syksyisin järven eteläreunan entinen hevoshaka houkuttelee lapinkirvisiä, joita on laskettu parhaimmillaan kymmenkunta. Kalaisana järvenä Iidesjärvi on vetänyt syksyllä puoleensa erityisesti isokoskeloita. Järven itäpään rantaluhdat keräävät yhä edelleen kevätmuutolla joskus kymmeniäkin liroja.

Harvinaisuuksista 1960-luvulla järvellä nähtiin Suomen ensimmäinen alaskanvikla, maakunnan toinen rantakurvi sekä maakunnan ensimmäinen pikkutiira. Muita huippuharvinaisuuksia ovat olleet vuonna 2001 järven eteläreunan puihin pesänsä sommitellut yksinäinen pussitiaiskoiras, maakuntamme kolmas havainto lajista, ja toukokuussa 2007 järvellä iltapäivän lennellyt Pirkanmaan toinen valkosiipitiira.

Muita harvinaisuuksia ovat viime vuosinakin järvellä muutaman kerran piipahtanut mustatiira ja tavanomaisemmin keväällä toukokuussa lapintiira, kerran jopa haahka. Syksyllä 2000 järvellä oleili marraskuussa jäiden tuloon asti peräti kolme pikku-uikkua, ja muutenkin Iidesjärvi on yksi maakunnan todennäköisimpiä paikkoja löytää tämä kähmy mini-uikku. Kuningaskalastaja on kaksikin kertaa koettanut talvehtia järven länsipään Viinikanojassa. Vielä 1990-luvulla järven eteläreunan hevoshaka oli maakunnallisesti yksi varmimpia, maamme pesimälinnustosta kadonneen heinäkurpan levähdysalueita elo-syyskuussa. Etelärannan rantapensaikoista on löydetty mm. kirjokerttu ja ympäristöstä turturikyyhky ja harjalintu. Ylilentävänä on nähty mm. maakunnan ensimmäinen kiljukotka vuonna 1975.