Pesimälinnuston levinneisyys Pirkanmaalla

PiLY:n alue on laaja eikä luonnoltaan eikä linnustoltaan edes yhtenäinen. Väestö ja lintuharrastajat ovat keskittyneet Tampereen seudulle ja alueen eteläosiin. Alueiden kesken on moninkertaiset erot harrastajamäärissä, Tiiran havaintomäärissä ja kolmannen Lintuatlaksen havaintomäärissä. Tällä tilanteella on seurauksensa: tieto on epätasaista lintupaikoista, lintukannoista, lintutilanteesta, harvinaisuuksista jne. Tiedot lajien levinneisyysrajoista jäävät epäselviksi ja retkeilyn puuttuessa ympäristömuutoksia jää havaitsematta.

Pirkanmaan kartoitustilanne lähivuosilta

PiLYn osalta havaittiin suuria alue-eroja ruutujen havaintomäärissä, jotka siten heijastuivat ruutujen selvitysasteisiin. PiLYn vastuulla oli 113 atlasruutua a’ 100 km2. Tältä alueelta merkittiin ruuduille 76472 havaintoa eli keskimäärin 677 havaintoa ruutua kohti. Ruutujen ääripäät olivat 3162 (Valkeakoskella) ja 182 havaintoa (Ylöjärvellä). Täten erot olivat 17- kertaiset. PiLYn toimialueelta löytyi 21 atlasruutua, joille merkittiin yli 1000 havaintoa ja myös 21 ruutua, joille merkittiin alle 300 havaintoa. Kolme em. suuren kertymän ruutua syntyi Hämeenkyröön, Sastamalaan ja Tampereelle eli isojen retkeilijämäärien kuntiin. Alle 300 havainnon ruudut keskittyivät PiLYn luoteisille ja koillisille alueille kuten atlaksessakin alemman selvitysasteen ruudut. Näitä ruutuja jäi neljä Ylöjärvelle ja Orivedelle sekä kolme Parkanoon. Muut olivat hajaruutuja eri kunnissa (1-2 ruutua / kunta).

Erinomaiselle selvitysasteelle atlaksessa saatiin 80 atlasruutua ja hyvälle 28 ruutua. Viisi ruutua jäi tyydyttävälle tasolle. Kaikista viimeksi mainituista merkittiin noin kolme sataa tai vähemmän havaintoa. Hyvistä ruuduista samalle tasolle jäi 16 ruutua.

Tiiran havaintomäärien suhteen tilanne on samankaltainen. Kun havaintomääriä tutkitaan maaneliökm kohti, olivat korkeimmat määrät esim. vuonna 2011 Tampereella, Nokialla, Pirkkalassa, Lempäälässä ja Kangasalalla. Alhaisin havaintomäärä saatiin Kihniöstä, jota seurasivat havaintojenkeruualueella vanha Kuru, Ikaalinen ja Parkano. Kun Tiirassa oli Tampereelta 90 havaintoa, saapui Kihniöstä suhteellisessa mielessä ensimmäinen havainto. Kaikkiaan Pirkanmaalla ilmoitetaan ylivoimaisesti vähiten Tiira-havaintoja luoteispuolen kunnista. Havaintopaikkojen määrän suhteen vallitsee samansuuntainen tilanne.

Alhaisen havaintomäärän ja selvitysasteen vaikutus lajien levinneisyyden arviointiin

Atlastietojen perusteella voidaan PiLY:ssä listata järjestyksessä esim. sata laajimmalle levinnyttä lintulajia ja samoin sata pesimälajia. Moni laji kuitenkin kärsii aliedustuksen riskistä sen takia, että 113 atlasruudun joukossa on viisi tyydyttävää ja 28 hyvää ruutua 80 erinomaisen ruudun rinnalla. Koska alemman selvitysasteen ruudut keskittyvät samoihin suuntiin, voi puutteellisella havainnoinnilla olla vääristävä vaikutus myös joidenkin lajien levinneisyysrajan määrittelyyn PiLY:ssä. Vääristymiä voi myös syntyä arvioitaessa menestyneiden ja taantuneiden lajien järjestystä. Ongelmalajeja on noin 40, joista kärjessä 15 – 14 puuttuvan ruudun riskillä kaulushaikara, härkälintu, pikkutikka, harmaapäätikka, punasotka ja satakieli. Yhteenveto näistä ongelmalajeista on: vesilinnut 10, yölaulajat 6, rantalinnut 5, metsälajit 5, tikat 4, pöllöt 4, haukat 4, peltolajit 4 ja kylälaji 1.

Kohdennettu havainnointi avaa Pirkanmaan tuntemattominta osaa

PiLY:ssä tarvitaan lisää havaintoja tyydyttäville ja hyville atlasruuduille vuosina 2012 ja 2013. Tämä kohdennus on tarpeen, jotta saadaan nostettua alempien selvitysasteiden ruutuja erinomaiselle tasolle, jolloin edellä mainitut levinneisyyteen liittyvät arviointiongelmat poistuvat tai ainakin lievittyvät. Samalla voidaan vahvasti tukea käynnissä olevaa MAALI-hanketta, kun vähemmän retkeillyiltä alueilta saadaan tietoa uusista havaintopaikoista ja jopa uusista lintupaikoista. Tuntemattoman avaaminen on myös tehtävä samalla tyylillä kuin varsinainen atlaskin eli käytetään satunnaistetun retkeilyn periaatetta eikä kohdenneta sitä yksipuolisesti johonkin biotooppiin (esim. suot tai järvet) eikä mihinkään tiettyyn lajiin vaikkapa kaulushaikaraan tai pikkutikkaan.

Maakunta-kartoitetuksi (MAAKA) – raportissa luodaan katsaus Pirkanmaan pesimälinnuston kehitykseen ja nykytilaan kolmen valtakunnallisen Lintuatlaksen ja Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen oman kartoitusprojektin valossa, esitellään 187 pesimälajin levinneisyyskuvaukset levinneisyyskarttoineen, koko pesimälinnuston aluepohjainen levinneisyysluokitus, sekä sadan laajimmin levinneen kärkilajin ja pesimälajin listat. Pesimälinnuston levinneisyyttä arvioidaan ja kuvataan useista eri näkökulmista, mm. levinnäisyyden muutoksia sekä lajien sijoittumista ja vakautta Pirkanmaalla. Raportin on koostanut MAAKA-vastaava Ilkka Sahi.

Vuokon luonnonsuojelusäätiö on rahoittanut MAAKA-projektia myöntämällään apurahalla.