Linnustonseuranta

Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus koordinoi Suomessa erilaisia linnustonseurantoja. Eri lajiryhmien kannanvaihteluiden seuraamiseksi on kehitetty kullekin lajiryhmälle ja eri biotoopeille sopivia seurantamenetelmiä. Kaikkia valtakunnallisia seurantoja tehdään myös PiLY:n alueella. Niihin osallistuu kuitenkin valitettavan pieni osa jäsenistöstä – toivottavasti nämä sivut innostavat kokeilemaan linnustonseurantaan osallistumista!

Linnustonseuranta on ensiarvoisen tärkeää suojelun kannalta: ilman tietoa linnuston tilasta suojelutoimiin ei voida ryhtyä. Seurantojen tuloksia käytetään muun muassa arvioitaessa lintujen alueellista, valtakunnallista ja maailmanlaajuista uhanalaisuutta, ja esimerkiksi PiLY:n alueella tehtyjen laskentojen tulokset ovat mukana EBCC:n (European Bird Census Council) vuotuisissa Euroopan linnuston tilan selvityksissä.

Seurantoihin voi jokainen osallistua monin eri tavoin, tavallinen määritystaito pesimälinnuistamme riittää. Älä siis epäröi tulla mukaan! Alla on esitelty lyhyesti kaikki linnustonseurannan muodot paitsi saaristolintuseuranta, joka ei ole Pirkanmaalla oleellinen.

Vakiolinjat

Suomeen perustettiin vuonna 2006 koko maan pesimälinnuston seurantaa varten 566 vakiolinjaa. Vakiolinjat sijaitsevat 25 km päässä toisistaan ja ovat kuusi kilometriä pitkiä. Karttaa ja GPS-laitetta käyttäen kuljetaan kesäkuun alussa täsmälleen ennalta määrättyä suorakulmion mallista reittiä ja lasketaan linjalle näkyvät ja kuuluvat linnut. Havainnot merkitään lomakkeelle pareiksi niin, että laulava tai yksittäinen lintu, pari, pesä tai poikue lasketaan yhdeksi pariksi. Lisää ohjeita löytyy Luomuksen sivuilta. Yksi vakiolinjalaskennan hyviä puolia on se, että laskija saa vaihtua – tällöin yksittäinen laskija ei sitoudu laskemaansa linjaan mitenkään tulevina vuosina.

PiLY:n toimialueella on 23 vakiolinjaa. Mitä useammin linjoja lasketaan, sitä parempi aineisto niistä kertyy. Niinpä Pirkanmaankin linjat olisi hyvä saada laskettua joka vuosi. Vuosina 2014–2016 on päästy jo noin 20 linjan vuositahtiin, toivottavasti vuonna 2017 saadaan laskettua vielä enemmän! Alla lista PiLY:n vakiolinjoista (numero ja kunta). Katso linjojen sijainti, kartta ja varaustilanne sekä edelliset laskentapäivämäärät valtakunnallisesta vakiolinjalistasta.

095 Punkalaidun, 096 Urjala, 097 Valkeakoski, 112 Sastamala, 113 Vesilahti, 114 Kangasala, 115 Pälkäne, 116 Pälkäne, 130 Hämeenkyrö, 131 Hämeenkyrö, 132 Tampere, 133 Orivesi, 148 Ikaalinen, 149 Ikaalinen, 150 Tampere, 151 Juupajoki, 167 Parkano, 168 Ylöjärvi, 169 Ruovesi, 170 Mänttä-Vilppula, 186 Parkano, 187 Virrat ja 188 Virrat.

Maalintujen pistelaskenta

Vakiolinjoja helpompi tapa aloittaa linnustonseurantaan osallistuminen on pistelaskenta. Siinä saa itse perustaa 20 pisteestä koostuvan reitin, joka kierretään kerran toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa auringonnousun aikaan aloittaen. Jokaisella pisteellä kuunnellaan ja katsellaan tasan viisi minuuttia ja merkitään linnut pistekohtaisesti ylös. Pisteiden välissä lintuja ei lasketa. Yhden reitin laskeminen kestää noin 3–4 tuntia; pisteiden välit voi liikkua autolla, pyörällä tai kävellen ja kahden pisteen välisen etäisyyden tulisi olla ainakin 250 metriä (metsässä) tai 350 metriä (avomaalla). Pistereitille kannattaa valita monipuolisia biotooppeja, jotta mielenkiinto säilyy ja linnustonseuranta saa monipuolista aineistoa. Erityisesti kannattaa suosia kulttuuribiotooppeja, hiekkakuoppia, joutomaita, pensaikkoja ja lehtimetsiä, sillä niiden lajisto on aliedustettuna vakiolinja-aineistossa. Vesi- ja lokkilintuja ei tässä laskentamuodossa lasketa.

Pistereittilaskenta sopii loistavasti kotiseuturetkeilijöille ja on hyvä tapa opetella laskentataitoja vakiolinjoja varten. Pistereitin laskemista on jatkettava aloitusvuoden jälkeen ainakin yhtenä vuonna, mutta parasta olisi jatkaa reitin laskemista useampia vuosia. Reitin laskemista voi myös jatkaa välivuoden tai useammankin jälkeen – laskennoista tulee hyvää aineistoa, vaikka välissä olisi useampia vuosia, jolloin reitti jäi laskematta.

Vesilintulaskenta

Vesilintulaskennan ideana on laskea jonkin vesistön (lampi, järvi, joenpätkä, lahti) pesivät vesi- ja rantalinnut vuodesta toiseen. Laskenta toteutetaan kahdessa osassa: aikaiset pesijät tulkitaan toukokuun alkupuolella ja myöhäiset pesijät loppupuolella tehtävässä laskennassa. Laskennassa voidaan valita joko kierto- tai pistelaskenta. Kiertolaskenta (maitse tai veneellä kohteen ympäri) on työläämpi ja vaikeampi, mutta sillä tavalla saadaan selville järven absoluuttinen vesilintukanta. Pistelaskennassa tähystetään yhdestä tai useammasta pisteestä näkyvä vesiala ja lasketaan sillä olevat linnut; tällöin ei nähdä kaikkia pesiviä pareja mutta vuodesta toiseen tapahtuvat muutokset saadaan selville. Molemmilla laskentatavoilla tehtäville laskennoille on käyttöä. Perusta laskentapiste tai -reitti vaikka mökkijärvellesi! Lisätietoja Luomuksen vesilintulaskentasivuilta.

Pesäkortit

Helppo seurantamuoto: kun löydät linnun pesän, merkitse ylös päivämäärä, pesinnän vaihe (esim. pesänrakennus, hautova emo, pienet poikaset) ja, mikäli tiedossa, muna-/poikasmäärä. Jos pystyt seuraamaan pesinnän edistymistä pidemmän aikaa, aina parempi. Pesäkortit palautetaan joko sähköisesti (kysy linnustonseuranta(at)luomus.fi tunnukset sähköiseen sivustoon) tai perinteisillä pahvikorteilla, joita voit kysyä esimerkiksi Kim Kuntzelta ().

Talvilintulaskenta

Talvilintuja seurataan talvilintulaskennoilla, jotka tehdään kolme kertaa vuodessa: syyslaskenta marraskuun alussa, joululaskenta vuodenvaihteen aikoihin ja kevätlaskenta helmi-maaliskuun vaihteessa. Talvilintulaskentareitin saa perustaa haluamalleen paikalle, mutta ensin kannattaa kysyä linnustonseurannasta tai maakunnan laskentavastaavilta, ettei satu perustamaan päällekkäistä reittiä jo olemassa olevan kanssa. Mikäli syys- ja kevätlaskentojen tekemiseen ei riitä aikaa, voi myös laskea reittinsä vain kerran talvessa joululaskennassa, joka on kolmesta laskenta-ajasta tärkein.

Sopiva reitin pituus on noin 10 kilometriä. Reitti aloitetaan aamun sarastaessa ja kaikki reitin varrella havaitut linnut lasketaan lajitellen ne samalla biotooppeihin (kaupunkiasutus, maaseutuasutus, pelto, metsä, hakkuuaukea/taimikko, ruovikko, muu). Reitistä kannattaa tehdä monipuolinen. Erityisesti museon puolesta kaivataan reittejä metsiin ja vesistöjen varrelle. Ohjeita Luomuksen talvilintulaskentasivuilla:

Ruokintapaikkaseuranta

Ruokintapaikkaseurannassa seurataan oman ruokinnan lintuja talven ajan. Kahden viikon jaksoissa merkitään ylös kunkin jakson suurin samaan aikaan ruokinnalla havaittu yksilömäärä kustakin lajista. Lisätietoja.

Kaikissa linnustonseurantaan liittyvissä asioissa voit kysyä apua myös Heikki-Pekka Innalalta (), Kim Kuntzelta () ja Petri Seppälältä (). Tervetuloa mukaan linnustonseurantaan!