MAALI-aluekriteerit, pesimäalueet

Pirkanmaan linnustollisesti merkittävistä suot sijaitsevat pääosin maakunnan pohjoisosissa, Parkano – Kihniö – Virrat – Ruovesi- alueella. Huomattava osa maakunnan soista on vuosikymmenten aikana ojitettu metsätalouden tai turvetuotannon käyttöön. Soidensuojeluohjelman ansioista on suojeltu joitain alueen soista, lisäksi on muutamia yksityisiä suojelualueita. Seitsemisen kansallispuisto suovaltaisena alueena on otettu mukaan vertailuun kokonaisuutena, vaikkei se näin ole suoraan verrattavissa yksittäisiin soihin.

Linnustollisesti tärkeiden soiden keskinäinen vertailu on tehty vuosien 2004-2013 pesimäaikaisten havaintojen perusteella. Huomattava osa havainnoista on varsin tuoreita, vuosilta 2010-2013. Seitsemisen tiedot ovat pääosin v. 2007 laskennasta.

Vertailussa ovat olleet niin suojelemattomat kuin jo jonkinasteisen suojelustatuksen saaneet suot, siis kaikki suot. Virtain kunnan osalta MAALI-alueet on valinnut Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys. Muutamat suot sijaitsevat aivan maakunnan rajoilla ja näitä soita on arvioitu yhdistysten yhteistyönä. On selvää, että vapaaehtoisvoimin ei aivan kaikilta soilta ole saatu kattavia linnustotietoja, mutta viime vuosien panostuksen ansiosta tiedossa olleet linnustollisesti tärkeimmät suot on saatu selvitettyä. Mainittavana poikkeuksena Horjunkeidas Parkanon ja Karvian rajalla on vielä selvittämättä, myös Pälkäneen Kurkisuon tiedot vaatisivat tarkentamista. On tärkeää huomioida, että aluerajaukset on tehty sen mukaan mitkä alueet ovat linnustollisesti tärkeimmät. Muiden luontoarvojen perusteella tehtävät rajaukset samoista suoalueista voivat olla erilaisia.

Pirkanmaan soiden vertailun pohjaksi laadittiin pisteytystaulukko, missä otettiin huomioon suolla pesivät lintulajit ja niiden tunnettu parimäärä kullakin suolla. Vertailun lajit ovat kapustarinta, valkoviklo, liro, pikkukuovi, kuovi, suokukko, töyhtöhyyppä, kurki, taivaanvuohi, jänkäkurppa (soidintava toistetusti), riekko, teeri (keväiset soidinmäärät), keltavästäräkki, niittykirvinen, pohjansirkku, isolepinkäinen ja sääksi. Vesilinnuista jouhisorsa ja tukkasotka huomioitiin allikkosoilta. Näistä lajeista riekko, pikkukuovi, suokukko ja jänkäkurppa saivat suuremmat pistemäärät jo 1 reviiristä, koska lajit ovat taantuneet selvästi tai ne ovat alueellisesti harvalukuisia. Runsaslukuiset lajit, jotka pesivät mm. pelloilla ja kosteikoilla (kuovi, töyhtöhyyppä, kurki, niittykirvinen, taivaanvuohi, jouhisorsa, tukkasotka) sekä soiden reunametsien järripeippo taas saivat vähemmän pisteitä. Koska nämä yleisetkin lajit osaltaan heijastavat suon lintulajiston monipuolisuutta, otettiin ne kokonaisvertailussa huomioon. Lisäksi useimpien kannat niistä ovat taantuneet. Maakunnallisesti tärkeäksi lintualueeksi valitun suon raja on 8 pistettä. Rajan alle jäi useita soita, myös soidensuojeluohjelman kuuluvia soita joilla on muita tärkeitä luontoarvoja mutta linnusto ei ole nykytiedon mukaan niin edustava.

Taulukkoon olisi otettu myös pikku- ja naurulokki, mustaviklo ja metsähanhi mikäli niistä olisi ollut pesimähavaintoja viime vuosilta PiLY:n alueen soilta. Jänkäkurppa ja suokukko olisivat myös saaneet suuremman painoarvon jos niitä olisi tavattu useammin, nythän niistä oli havaintoja vain yhdeltä suolta ja sieltäkin vain yhdeltä vuodelta.