Lintujen ruokinta

1. Ruokinta-aika
2. Erilaiset ruokinta-automaatit
3. Ruokintapaikka
4. Mitä tarjolle?
5. Ei-toivotut vieraat
6. Hygienia
7. Luvat kuntoon
8. Tilaa talviruokintajuliste tai PiLY:n ruokinta-automaatti

Talvilintujen ruokinta lienee eräs suosituimmista lintuharrastuksen muodoista. Niinpä yhtälailla maaseudulla kuin kaupungeissakin lähes jokaisen omakotitalon pihamaalla on jonkinlainen ruokintalaite tai talipallo puun oksalla roikkumassa. Kieltämättä lintujen talvinen ruokinta koituu monen Suomeen talveksi jäävän linnun pelastukseksi tai on ainakin huomattavasti elämistä helpottava tekijä.

Lisääntynyt lintujen talviruokinta on myös aiheuttanut sen, että osa aiemmin tavallisesti muuttomatkalle lähteneistä linnuista jää ”tietoisesti” ruokinnan turvin uhmaamaan Suomeen pakkasia. Vaikka osa näistä yksilöistä kaikesta huolimatta menehtyy syystä tai toisesta, niin tällaisesta käyttäytymisestä on onnistuessaan suurta etua: linnun ei ensinnäkään tarvitse lähteä vaaralliselle ja hyvin rasittavalle muuttomatkalle. Toisaalta Suomeen jäävät linnut ovat etulyöntiasemassa muuttomatkalta palaaviin lajikumppaneihinsa verrattuna, sillä ne ovat valmiiksi pesimäpaikoilla (tai verraten lähellä niitä) ja saavat ensimmäisinä varattua parhaimmat pesimäpaikat.

Esimerkiksi sinitiainen ja viherpeippo ovat viime vuosikymmenten aikana runsastuneet hyvin merkittävästi, sillä – muiden tekijöiden ohella – ne ovat pystyneet jäämään Suomeen talvehtimaan runsastuneen talviruokinnan myötä ja selvinneet aiempaa paremmin talven yli.

Ruokinta-aika

Lintujen talviruokinta kannattaa aloittaa siinä vaiheessa kun maa jäätyy tai viimeistään silloin kun lumivaippa peittää maan. Jos ruokinnan aloittaa liian varhain syksyllä, niin jotkut normaalisti muuttomatkalle lähtevät linnut saattavat jäädä tarpeettomasti viivyttelemään Suomeen. Tällaiset tapaukset taitavat tosin olla harvinaisia. Kun ruokinnan on aloittanut, sitä ei saa lopettaa kesken talven!

Viherpeippo on usein ensimmäisiä lajeja, jotka löytävät tiensä uudelle ruokinnalle. Kuva © Jukka Wahlsten

Taajamissa, missä saattaa olla useitakin ruokintapaikkoja lähekkäin, yhden ruokinnan ehtyminen ei yleensä aiheuta linnuille mitään peruuttamatonta haittaa. Toisin on harvaan asutuilla seuduilla, missä ruokintapaikkojen välinen etäisyys saattaa olla useitakin kilometrejä. No, linnuilla on toki siivet, mutta lentäminen kuluttaa valtavasti energiaa: löytääkö lintu uuden ruokintapaikan ajoissa, ennen kuin ruumiin energiavarasto kuluu liikaa? Erityisesti pikkulinnut tarvitsevat jokaisen kalorin selvitäkseen pakkaspäivästä ja sitä seuraavasta – ehkä hyvinkin kylmästä – yöstä. Sen vuoksi linnut pyrkivät käyttämään valoisan ajan vuorokaudesta mahdollisimman tarkkaan ruokailemiseen.

Ruokinnan voi huoletta lopettaa keväällä siinä vaiheessa kun lumi on sulanut. Tosin takatalvet huhtikuussa voivat Suomessa toisinaan olla hyvin kylmiä ja runsaslumisia, jolloin monet meille jo saapuneet muuttolinnut (mm. peippo, järripeippo, rautiainen, mustapääkerttu, jopa punarinta) usein hakeutuvat ruokintapaikkojen turviin perinteisten talvilintujen seuraan parempia aikoja odotellessaan.

Ruokintalaitteista

Lintujen ruokintaan on nykyään hyvin monenlaisia ”laitteita”. Vaikka ruokintaan tarkoitettuja rakennelmia voivat käsistään kätevät ihmiset rakentaa itse, niin on tärkeää muistaa, että linnut eivät saa päästä ulostamaan ruoan joukkoon. Jos näin pääsee käymään, saattaa ruokintapaikalla olla salmonellaepidemia riehumassa ennen kuin huomataankaan.

Suositeltavia ovat ruokinta-automaatit, jossa ruoka säiliöstä valuu alareunassa olevalle kapealle ruokailualustalle sitä mukaa kun linnut syövät. Ruokaillessaan linnut ”istuvat” ruokailualustan reunalla ja mahdolliset ulosteet putoavat maahan. Ruokailualustan päällä oleva katto suojaa samalla ruokaa kastumiselta ja näin ruoka ei pääse myöskään pakkasilla jäätymään. Ruokinta-automaatissa on myös se etu, että sitä ei jatkuvasti tarvitse olla täyttämässä. Suurimmissa automaateissa ruokasäiliön tilavuus saattaa olla jopa 10 litraa (ellei enemmänkin). Ruokinta-automaattien valmistusmateriaalina on niin puuta, muovia kuin metalliakin. Varsinkin muovin ja metallin yhdistelmä on suosittu valmistusmateriaalina sen helppohoitoisuuden ansiosta. Jotkut linnut tosin saattavat vierastaa muovisia ja metallisia rakennelmia. Sen vuoksi ruokintapaikalle kannattaa laittaa myös puusta valmistettuja ruokintalaitteita.

Jotkut ruokinta-automaattimallit hankaloittavat myös ”kuokkavieraiden”, kuten harakan, variksen ja oravan ruokailua, mikä vähentää jonkin verran niiden vierailua paikalla.

Lintujen keskuudessa suositut talipallot ja ”rasva-siemenseosmakkarat” myydään usein muoviverkkoon käärittynä. Verkot voivat olla linnuille vaarallinen ansa, sillä lintujen jalat saattavat jäädä loukkuun joustavan verkon kiristyviin silmukoihin. Tällaiset talipallot ja rasvatangot asetetaan niitä varten valmistettuihin muovitettuihin metallitelineisiin; alkuperäiset muoviverkot joutavat roskakoriin.

Ruokintapisteiden sijoittaminen

Ruokintapaikalle olisi hyvä sijoittaa useita ruokintapisteitä, jotta lintujen väliset energiaa kuluttavat nahinat vähenisivät ja kaikilla olisi tilaisuus ruokailla mahdollisimman rauhassa. Jos esimerkiksi orava valtaa jonkin ruokintapisteen, niin pikkulinnut saisivat siitä huolimatta ruokailla rauhassa toisessa ruokintapisteessä.

Ruokintapisteen olisi hyvä sijaita ainakin kymmenen – viidentoista metrin päässä ikkunoista ym. heijastavista pinnoista. Säikähtäessään linnut lentävät helposti ikkunoita päin luullessaan ikkunasta näkyvää heijastumaa aidoksi maisemaksi. Näitä heijastumia voi vähentää verhoilla, sälekaihtimilla tai rullaverhoilla. Myös petolintuja (tai vaikka joulutonttuja) esittävät tarrat ikkunassa rikkovat tätä maisemaheijastumaa tehokkaasti.

Ruokintapisteet olisi hyvä sijoittaa lähelle suojaavaa puuta, pensasta (jopa tuuhean puun tai pensaan sisään) tai metsänreunaa, jolloin linnut pääsevät halutessaan nopeasti näkösuojaan, vaikkapa varpushaukan ilmestyessä saaliinjaolle. Linnut myös usein käyvät pikaisesti hakemassa ruokintapaikalta suupalan ja menevät sen jälkeen jonnekin suojaisaan paikkaan ruokailemaan.

Koko ruokintapaikka kannattaa myös sijoittaa riittävän rauhalliseen paikkaan, jotta esimerkiksi pihapiirissä tapahtuva normaali touhuaminen ei jatkuvasti pelottaisi lintuja lentoon ja näin kuluttaisi niiden arvokasta energiaa.

Mitä linnuille ruoaksi?

Ruokintapaikan ”ykkösruokaa” ovat energiapitoiset syötävät, kuten erilaiset rasvat, maapähkinät ja auringonkukan siemenet, mutta linnuille kannattaa asettaa tarjolle monenlaista muutakin ruokaa; tällöin jokainen lintu löytää itselleen mieluisinta syötävää. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että suolaista tai pilaantunutta ruokaa ei saa tarjota: linnut sairastuvat huonosta ruoasta siinä missä ihminenkin. Suolainen ruoka taas janottaa ja vaikka lintu talvella saa tarvitsemansa veden lumesta, niin yletön kylmän lumen syöminen ei ole terveellistä (joulukinkun tähteitä ei linnuille siis saa tarjota). Ruokintapaikalla olisi hyvä olla tarjolla myös hienoa hiekkaa, jota linnut tarvitsevat lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi.

Seuraavassa vinkkejä lintujen ”lempiruoista”:

Tiaiset: rasvat ja erilaiset rasva-siemensekoitukset (esimerkiksi palloina tai pötköinä), maapähkinä (pienemmät lajit suosivat murskattuna) ja auringonkukan siemenet.

Punatulkku, viherpeippo, peippo, järripeippo, nokkavarpunen, tikli, urpiainen: Auringonkukan siemenet ja maapähkinä (pienemmille lajeille murskattuna) sekä talventörröttäjien siemenet.

Keltasirkku: Kaura, auringonkukan siemenet (kuorettomina), hirssi.

Varpunen, pikkuvarpunen: Auringonkukan siemenet, maapähkinä (murskattuna), kaura, hirssi, leivänmurut (ei vettyneitä, eikä liian suolaisia), rasva-siemensekoitukset (pallot ja pötköt).

Mustarastas: Auringonkukan siemenet, maapähkinä (mieluummin murskattuna), rasvat, leivänmurut (ei vettyneitä tai liian suolaisia), hedelmät, marjat.

Varislinnut: Auringonkukan siemenet, maapähkinä, rasvat, leivänmurut (ei vettyneitä tai liian suolaisia).

Ei-toivottujen vieraiden torjunta

Se, mikä on ruokintapaikalla nk. ”ei-toivottu” vieras on makuasia. Joku haluaa ruokkia myös oravia, toiset haluavat ruokkia vain pikkulintuja. Kissat ja varsinkin rotat puolestaan ovat kaikkien lintujen talviruokkijoiden ”mustalla listalla”. Jos haluaa pitää varikset, harakat, kissat, oravat, ja rotat poissa ruokintapaikalta, niin tähänkin on keinonsa.

Ruokaa ei kannatta sirotella maahan, sillä tämä houkuttelee rottia. Toki linnuilta itseltään myös putoaa maahan siemeniä ym., mutta nekin kannattaa siivota säännöllisesti pois, jotta rotat eivät pesiytyisi ruokintapaikalle. Ruokinta ei sinällään aiheuta rottaongelmaa, mutta alueella olevat rotat hakeutuvat mielellään ruoan äärelle. Jos ruokintapaikalla havaitsee selkeitä merkkejä rotista, kannattaa ruokinta keskeyttää seuraavan lauhan sääjakson aikana ja aloittaa ruokinta uudelleen jonkin ajan kuluttua. Näin rotat joutuvat etsimään ruokansa muualta.

Ruokinta-automaatin voi halutessaan ympäröidä ”katiskaverkolla” tai vastaavalla. Verkon silmäkoon ollessa noin 40 mm, eivät oravat tai varislinnut pääse ruokinta-automaatille, mutta myös ilmeisesti punatulkut jäävät nuolemaan näppejään; talitiaisen kokoinen lintu tuollaisesta vielä mahtuu. Jos tällaista verkkoviritelmää suunnittelee, kannattaa kokeilemalla katsoa, mikä silmäkoko on omalla ruokintapaikalla järkevä: jos yrittää estää vaikkapa oravaa tulemasta apajille, saattaa myös joku toivottu lintu jäädä tulematta.

Myös ruokinta-automaatin sijainnilla tai rakenteella voi estää oravaa pääsemästä apajille lintujen siitä kärsimättä. Ruokinta-automaatin voi asettaa kepin nokkaan kauaksi puista ym. kiipeilyyn soivista paikoista. Keppiin voi sopivalle korkeudelle sitten laittaa esimerkiksi pellistä riittävän leveän alassuin olevan kartion kiipeilyesteeksi. Kissojen ja koirien varalta koko ruokintapaikka voidaan aidata. Ruokinta tulisi sijoittaa niin, että kissat eivät väijymällä pääse yllättämään lintuja. Esimerkiksi tiheiden pensaiden juurelle voi kasata lunta, jolloin kissat eivät ainakaan sinne pääse väijymään. Joskus ihminenkin saattaa olla ei-toivottu häirikkö. Heidän varaltaan ainoa keino taitaa olla se, että ruokintapaikan laittaa mahdollisimman piiloon uteliailta katseilta.

Hygienia

Likaisella ruokintapaikalla taudit rehottavat ja tarttuvat yhä uusiin lintuyksilöihin. Sairastuneet linnut kuljettavat nämä taudit sitten lähistön muille ruokintapaikoille ja pian on epidemia vallalla. Tavallisin ruokintapaikoilla tavattava tauti lienee salmonella tai oikeammin salmonelloosi. Tautiin sairastuneen linnun tunnistaa pörhöisestä höyhenpuvusta ja löysän ulosteen tahrimasta peräaukon ympäristöstä. Lintu on myös ”kesy” eli se ei pysty pakenemaan ihmistäkään. Täytyy kuitenkin huomata, että kovalla pakkasella terveilläkin linnuilla höyhenpuku on usein pörhöllään, jotta lintu pysyisi lämpimänä ja linnun pakoetäisyys saattaa olla hyvin pieni; tällaisia yksilöitä ei pidä sekoittaa sairaisiin.

Kaikki kesyt linnut eivät suinkaan ole sairaita – esimerkiksi Suomeen joinakin syksyinä idästä vaeltavat pähkinänakkelit voivat olla hyvinkin luottavaisia ihmisiä kohtaan. Kuva © Markku Rantala

Lintuinfluenssasta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Vaikka taudin esiintyminen ruokintapaikoilla on periaatteessa mahdollista, sitä ei ole vielä Suomessa tavattu. Asiaa ei kuitenkaan pidä aliarvioida. Hyvä ruokintapaikan puhtaus kuitenkin pienentää tämänkin taudin riskiä.

Seuraavassa on muutamia talvilintujen ruokintaan liittyvä hygieniavinkkejä:

• Käytä ruokinta-automaatteja, joissa linnut eivät pääse ulostamaan ruoan joukkoon.

• Puhdista ruokinta-alueiden ja ruokintalaitteiden alapuolella oleva maa-alue säännöllisesti vanhasta ruoasta ja lintujen ulosteista.

• Jos mahdollista, siirrä ruokintapaikan sijaintia muutamia metrejä talven aikana.

• Pese ruokintalaitteet (telineet, automaatit) kuumalla vedellä ja astianpesuaineella. Käytä tarvittaessa desinfiointiainetta.

• Ruokinta-automaatin alle kertynyt siemen- ja kuorimassa kannattaa poistaa useamman kerran talven aikana. Jos linnuille tarjoaa auringonkukan siemenet kuorettomana, jätettä syntyy vähemmän.

• Puhdistaessasi ruokintalaitteita tai käsitellessäsi ”ruokintajätteitä” (likaista maata, ruoantähteitä ym.), käytä suojakäsineitä. Jos maa-aines pölyää, käytä myös hengityssuojaimia.

Luvat kuntoon

Ruokintapaikan perustamiseen pitää olla maanomistajan lupa. Joskus saattaa kuitenkin olla vaikea tietää, keneltä lupaa pitäisi kysyä. Maaseudulla maanomistajan voi selvittää kunnanviraston kautta. Jos ruokintapaikan haluaa perustaa kaupunkialueella puistoon, metsään tai vastaavaan, ota lupa-asioissa yhteys kaupungin ympäristöviranomaisiin, puisto-osastoon tms. Kaupungin tai kunnan ”pääkallonpaikalla” osataan neuvoa, kenen puoleen lupa-asioissa pitää kääntyä. Joissakin tapauksissa kaupungin tai kunnan eläinlääkärilläkin saattaa olla sanansa sanottavana. Kerrostalon tai rivitalon pihamaalle ruokintapaikkaa suunnittelevan kannattaa olla yhteydessä ainakin isännöitsijään ja ehkä myös taloyhtiön hallitukseen. Myös hyvä naapurisopu auttaa asiassa tavattomasti.

Lisää tietoa lintujen talviruokinnasta BirdLifen sivuilla.

PiLY:n talviruokintajuliste ja ruokinta-automaatti

PiLY:ltä voit hankkia hienon talviruokintajulisteen, jossa on ruokintaohjeet ja 28 lintulaudan yleisintä lintulajia. Kuvaa klikkaamalla saat lisätietoja!

PiLY:n jäsenet ovat kehitelleet kätevän säädettävän ruokinta-automaatin linnuille.

Ominaisuuksia:

• Roikkuva malli.
• Ei oravia, närhiä, harakoita, mutta jos haluat ruokkia niitä, sekin onnistuu, koska laite on säädettävää mallia!
• Täysin säänkestäva, ei lumihaittoja.
• Ei ruoan ”paakkuuntumista”.
• Ilmanvaihto toimii, ruoka ei homehdu – ei salmonellaa.
• Ripustusohjeita saa myyjiltä.

• Perusmallit
  • Tilavuus 5 litraa
  • Tilavuus 12 litraa
  • 5 l ja 12 l malleihin saatavilla läpinäkyvä suojakatto

Ruokinta-automaatin hinta vaihtelee materiaalien saatavuuden mukaan, varmista hinta tilatessasi!

• Värit vaihtelevat materiaalien saatavuuden mukaan, yleisimmät värit:
  • 5 l: harmaa tai keltainen
  • 12 l: musta tai ruskea

Tilaukset Väinö Kaplas, 0400–924 964.

Vasemmalla 12 litran automaatti, perusmalli ja oikealla viiden litran automaatti. Kuvat © Väinö Kaplas.