Kurkimuuttoa Orivedellä
Keskiviikkona 24.9. Pirkanmaalla oli aistittavissa kurkimuuton kiihtymistä. Itse olin tuolloin Kaupin vesitornissa, josta kykenin havaitsemaan vajaa 1000 pitkäkaulaa. Varsinkin Tampereelta itään Pirkanmaalla laskettiin huomattavasti suurempia muuttavia kurkimääriä. Ennuste lupaili hyvää muuttosäätä seuraavalle päivälle, joten valmistauduin kurkimuuton seuraamiseen. Laskeskelin, että havainnointipistettä on syytä muuttaa idemmäksi, koska kurkia piti muuttaa juuri itäisen Pirkanmaan ylitse. Niinpä päädyin Oriveden tuttuihin maisemiin, joissa on tullut havainnoitua lintuja jo lukuisia vuosia.
Ajelin torstaiaamusta Orivedelle Lyytikkälään, josta poimin innokkaan lintuharrastaja Eila Smolanderin mukaani. Pienen lenkin tehtyämme ja odotettuamme aamusumun katoamista päädyimme sitten klo 10.00 aikoihin Soneran mastolle, joka sijaitsee Pitkäjärvellä Raiskionvuorella. Tuolta avautuikin hieno näkymä itään, etelään ja länteen. Idässä heijasteli Längelmävesi vielä utuisessa väreilyssä. Aurinko alkoi vähitellen lämmittää. Yritimme etsiä kurkiparvia lähinnä idästä, mutta mitään parvia ei näkynyt.
Näkymä Oriveden Raiskionvuorelta©Jukka T. Helin
Nautimme Eilan tekemiä maittavia eväitä ja katselimme melko voimakasta rastas- ja peippolintumuuttoa. Jokusia sepelkyyhkyparviakin näkyi muuttavan. Jostakin ilmaantui yllätäen hanhiparvi, joka lensi joutuisasti ohitsemme etsien sopivaa muuttosuuntaa.
Missähän ne kurjet viipyivät? Sain tietää Rainer Mäkelältä, joka oli Pälkäneellä Sappeen vuorella, että sieltä katsottuna idässä muutti jo kurkiparvia. Yritimme etsiä kurkiparvia idästä Längelmäveden yli. Mitään ei näkynyt, vaikka Sappee ja Pitkäjärvi sijaitsevat suunnilleen yhtä etäällä idässä. Kurjet muuttivat sitäpaitsi lähinnä etelää kohti. Aloin aavistella, että sää oli edelleenkin liian utuinen ja väreinen. Sääolosuhteet imaisivat yksinkertaisesti kaukaiset parvet näkyvistä. Melko lähellä muuttaneet pari itäistä kurkeakin katosivat aina välillä näkyvistä.
Keskustelin Aarne Ohtosen kanssa kurkitilanteesta. Aarne oli staijaamassa Ruovedellä Kotvionniemessä. Hänen mukaansa suuria kurkiparvia muutti kohti etelää jossakin Näsijärven itäreunaa pitkin. Emme kyenneet Eilan kanssa näkemään näitäkään parvia. Olimme valinneet juuri sellaisen tarkkailupisteen, joka jäi molempien muuttolinjojen väliin.
Päätimme jo luopua kurkimuuton seuraamisesta ja lähteä muualle. Mutta yhtäkkiä tilanne muuttui. Iltapäivällä klo 14.00 aikoihin Oriveden taivaalle ilmaantui pari suurta kurkiparvea, joissa oli yhteensä 600 kurkea. Ne lensivät välillä nopeasti ja jäivät taas sitten kaartelemaan ottaen korkeutta. Tuollaiset kaartelevat ja jäähyväistervehdyksiään kuuluttavat kurkiparvet ovat todellakin upeita katseltavia!
Eila Smolander etsii kurkiparvia©Jukka T. Helin
Ruovedellä tapahtuva muutto oli siirtynyt keskipäivän jälkeen selkeästi itää kohti. Näin se ohjautui hyvin Oriveden suuntaan. Samanaikaisesti meistä kaukaa idästä tapahtunut aamupäivän muutto alkoi myös hiipua. Kurkiparvet ohjautuivat siten, että me pystyimme niitä havaitsemaan. Intomme alkoi jälleen kasvaa!
Laskimme klo 14.00 ja 18.00 välisenä aikana yhteensä hieman yli 5.300 kurkea. Näin ollen saavuttamamme lukema on erinomainen, kun ottaa huomioon aamupäiväisen epäonnemme. Pirkanmaan parhain paikkakohtainen kurkimäärä nousi tuona torstaina 7.600 kurkeen (Ruoveden Kotvionniemi).
Pienen takaiskun siihen tyytyväisyyteen ja iloon, jota tunsin näkemistämme kurkiparvista, iski se epäonni, jonka koin kaukoputkeni kanssa. Innostuksen keskellä putkeni putosi kapealta kallionkielekkeeltä viitisen metriä alaspäin. Olin aivan varma, että putkeni olisi nyt entinen. Mutta onneksi ja valtavaksi yllätykseksi siihen oli tullut lommo vain vastavalosuojaan. Ja kun testasin putkea seuraavana päivänä Aspinniemessä, tuntui sen kuvan parantuneen entisestään ”pikkuisen” töyssyn jälkeen. Eihän tuo vastavalosuojassa oleva kolhu haittaa, koska se muistuttaa hyvästä kurkipäivästä Orivedellä. Eila tosin kalpeni, kun minulta pääsi jossakin välissä pari varsin pahaa sanaa…
Tuo torstainen kurkipäivä oli siis meillekin Eilan kanssa loppujen lopuksi menestys. Eila tosin totesi retkelle lähtiessämme aamusta, että hänellä olisi aikaa ehkäpä viiden tunnin retkelle. No, tällä kertaa retki venyi yli yhdeksän tunnin mittaiseksi. Aika hyvin Eila pystyi olemaan yhden paikan päällä ja seuraamaan komeaa iltapäivän kurkimuuttoa!
Muita kurkipäivän lomassa tehtyjä havaintojamme Raiskionvuorelta olivat mm. palokärki, pari hiirihaukkaa, varpushaukka, pikkutikka, käpylintuja ja muutama hanhiparvi. Lisäksi saimme nauttia varsin kauniista ja lämpimästä syksysäästä ruskaisessa maisemassa.
Jukka T.